Hangossa perheen kanssa ilman lapsia

Meidän Juha, eli äitini mies, täytti kesällä 50 vuotta. Me neljä lasta annoimme hänelle lahjaksi parasta mitä tiedämme: meidän upeaa seuraamme!Varasimme marraskuun ensimmäisen viikonlopun kaikkien kalenterista. Sovittiin, että matkalle lähteee vain the original crew eli me lapset sekä Äbä ja Juha. Ei lapsia, ei puolisoita. (Okei, Didi oli imetysteknisistä syistä pakko ottaa messiin, mutta häntä ei suoranaisesti voi laskea vielä ihmiseksi.)Varasimme jo taannoin hyväksi havaitusta Hangon Regatta-hotellista kaksi perushuonetta ja yhden sviitin, jossa hengailimme yhdessä. Ja voi vitsit! Oli vain niin ihanaa! Ihan alusta loppuun.Lilluimme kylpylässä, katselimme tyrskyävää merta, söimme pitkän lounaan Origossa, kahvittelimme, joimme skumppaa sviitissä ja nautimme.Kukaan ei oikein edes muistanut, milloin olisimme viimeksi viettäneet aikaa tällä jengillä. Totta kai on ihanaa, kun on puolisot ja lapset mukana, kaikki ovat mahtavia tyyppejä. Mutta huomasin, että olin todella kaivannut tällaista vähän intiimimpää aikaa perheeni kanssa.Kun ei ollut pikkulapsia, kukaan ei keskeyttänyt keskusteluja. Illallisellakin pystyimme istumaan niin pitkään kuin huvitti. Pöytävaraus hotellin raintolaan oli vasta kello 21, joten Didi nukkui yöpaidassaan lastenvaunuissa tyytyväisenä koko ajan.Juttelimme korkeakulttuurista (äbä muisteli sitä, kuinka hän oli itkenyt ensimmäisen kerran nähdessään Rooman Colosseumin) ja matalakulttuurista (jokainen sai esimerkiksi kertoa kaikkien aikojen lempisarjansa, joita oli muun muassa Broad City, Cold Feet, The Leftovers, Mad Men ja Game of Thrones, Lotta – en muista sun lempisarjaa!). Juteltiin tärkeistä ja isoista jutuista sekä pienemmistä hassuista asioista.Ilahduin siitä, miten vähän keskustelimme ilmastonmuutoksesta (nykyään perheeni whatsapissa ei keskustella juuri muusta kuin maailmanlopun tuomionkellojen soittelusta), lapsista (niistä on kyllä kiva jutella, mutta joskus pitää pitää taukoa!) tai menneestä (meillä on tapana äityä nostalgiseksi). Olimme kaikki hyvällä tuulella koko ajan, elo oli kepeää ja hilpeää.Ja hah! Lotalle kävi aivan uskomaton mäihä. Hänellä ja hänen miehellään sekä lapsillaan on tapana kerätä luonnosta roskia. Jos heidän kanssa lähtee kävelylle, kannattaa melkeinpä olla muovipussi mukana, muuten joutuu kanniskelemaan tupakantumppeja käsissään.No, Lottunen tapansa mukaan poimi kaiken maailman skeidaa rantareitiltä, ja yksi vettynyt lippulappunen paljastui raaputusarvaksi, jota ei ollut vielä raaputettu. Lotta vei sen miehelleen kotiin isänpäivälahjaksi, ja tämä sitten raaputti sieltä 50 euron voiton! Hah! Hyvä sai palkkansa!Lapsien syntymän jälkeen aika ilman lapsia on harvinaista ja kovin tarpeellista. Pitää saada viettää aikaa ilman lapsia yksin, puolison kanssa, ystävien kesken, mutta nyt olen tajunnut, että myös lapsuudenperheen kanssa on tärkeä saada olla välillä rauhassa, ilman melskaavia pikku epeleitä. Oli niin siistiä, kun kukaan meistä ei ollut vanhemman roolissa (tai no, ehkä äbä ja Juha saattoivat olla), vaan olimme pelkästään omia itsejämme. Meillä on aina ollut tosi tiiviit välit sekä sisarusten kesken että äbän ja Juhan kanssa, mutta tällainen viikonloppuloma lähensi meitä taas entisestään.Nämä ovat minun tyypit. Ne, joiden vitseille nauran vielä vuosienkin päästä (siis tällaiselle huumorille), joiden jutut ovat aina kiinnostavia ja jotka tukevat minua ihan kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joita elämässä tulee vastaan. Tällainen viikonloppu on siitä hyvä muistutus.Lue myös:

Täydellinen lähiloma Hangossa