Uutta elämää on pian vuosi takana.

Että miten pidänkin näistä viikonlopun aamuista, kun olen laittanut lapsille aamupalan, ja sitten ne jäävät katsomaan telkkaria olkkariin ja minä tulen takaisin sänkyyn makoilemaan, juomaan kahvia ja lukemaan lehteä.

Hei ihanat lukijat, ilahduin tosi paljon kommenteista, joissa toivotte, että jatkaisin kirjoittamista.

En ole varma, pitääkö tämä paikkansa, mutta mä ajattelen olevani melko iloluontoinen ihminen.

On ollut kurja syksy. Oon ollut erinäisistä syistä koko ajan aika surullinen, herännyt surullisena, mennyt nukkumaan surullisena ja sitten siinä välissä on kyllä ollut hauskoja hetkiä.

Tultiin eilen huvilalta tänne Helsinkiin. Tänään aamulla, kun keitin mutteripannulla kahvia, mulle iski takavasemmalta viiltävä ikävä tätä kesää.

Hei onpa ihania kommentteja tullut edelliseen postaukseen siitä, että kirjoita sitä blogia vielä. No minä kirjoitan!