Puolilomalla

4-vuotias kertoi, että hänen päiväkotiystävänsä Paulus oli muuttanut ulkomaille. “Hyväskylään.”

Täällä on tällainen puoliarki alkanut. Eli pienin on aloittanut päiväkodin tämän viikon maanantaina. Kaksi isompaa menevät kouluun vasta keskiviikkona 12. päivä. Molempien kanssa olen käynyt kouluostoksilla. Esikoisen ja hänen L-serkkunsa kanssa Raision Myllyssä. Se oli kiva päivä! Käytiin sushilla, ostettiin Suomalaisesta kirjakaupasta vaikka ja mitä kynä- ja vihkoviritelmiä, yhdelle huppari, toiselle shortsit. Jubailtiin koko ajan kaikkea hauskaa, mitä nyt nelos- ja vitosluokkalaisten kanssa voi. Opin mm:

Haluutsä bettaa?

Ok bet.

Nähääks irlis?

Hei blude!

Mä kokkasin sut!

Sitten olen oppinut, että 67 on aivan passé, mutta kyllä nuo vain silti saavat (ehkä koko loppuelämänsä) aina pienet kicksit, kun jossain vahingossa tuo numeroyhdistelmä lukee.

Keskimmäisen kanssa kävin kouluostoksilla Helsingin keskustassa. Käytiin ensin sushilla (huomaatte kaavan – nykylasten mäkkäri on halvat sushibuffat), sitten Stockalle katselemaan ihania eläinreppuja (niitä, joita mun äiti kielsi lapsuudessa ostamasta: “On luonnotonta laittaa eläimen sisälle asioita.”) Osteltiin myös pieni repusta roikkuva hamsteripehmo (repusta on roikuttava jotain – minä en keksi sääntöjä) ja joitain vaatteita. Vielä Akateemisesta kirjakaupasta penaali (torppasin ensin pari mielestäni totaalisen epäkäytännöllistä penaaliyksilöä), kyniä (mm sellainen salakynä, jolla voi kirjoittaa ja sitten tulos näkyy vain näyttämällä kynän toisesta päästä uv-valoa – tällaista tämä on). Lopuksi aurinkoiselle Esplanadille Strinbergille pullalle ja kahville.

On ollut suloista hengailla koko kesä niin intensiivisesti lasten kanssa. Kaikki sanovat etenkin kuopuksesta, että se on kasvanut kauheasti. Ja onhan se. Se pyöräilee valtavan taitavasti (isänsä opetti, kuten kaksi vanhempaakin lasta). Se osaa pukea about kaiken itse, ehkä joku vetoketju ei mene. Sillä on ihania leikkejä, etenkin kotona niihin liittyy usein asu ja miekka, ninja-menot on tärkeitä. Usein se nukkuu mm sormikkaat kädessä, koska se liittyy johonkin leikkiin. Nyt, kun isosisko ei ole härväämässä, niin tuntuu että sen päiväkotiin lähdöt ovat ollee super helppoja. Se on niin iloinen ja aurinkoinen pikku höpöttäjä, jolla on jokaiseen asiaan jokin kommentti. Sillä on aina jokin tietty esine, johon se kiintyy. Tällä hetkellä se on uusi pokemon-vesipullo, mutta usein myös moottorisaha, jonka kanssa sitten nukutaankin.

Koti on sillä lailla kesän jyräämä, että on tosi sotkuista. Johtuen jokaisesta täällä asuvasta, etenkin minusta. Mulla on pieni haave että siivoaisin tänään, mutta toisaalta haluan juoda ensin kahvin rauhassa, sitten askarrella instagramiin “väärin käytetyt sanat” -kuvakarusellin, osa 6 (ovat olleet mun tämän kesän huvitus), ja sitten lähdetäänkin varmaan lasten kanssa Korkeeseen kiipeilemään. Että se siitä siivouksesta. Kivoja juttuja on tehty täällä Helsingissä: päivä Linnanmäellä, noutopizzat mukaan ja puistoon, leikkimistä omalla pihalla (meillä asuu täällä niin kivaa jengiä ja valtava määrä lapsiperheitä). Sitten game changer on tuo Vallilan ala-asteen remontoitu piha. Siitä on tullut alueelle sellainen kunnon kohtaamispaikka, johon kaikki iltaisin kokoontuvat. Se on täydellinen: pingispöytä, koristeline, jalkapallokenttä, keinut, tangot, vaikka mitä kivaa tekemistä. Oon niin iloinen, että siitä on tehty noin toimiva ja hyvä!

O ou, nyt kuopus tuli pidättämään mut, kädet menee rautoihin. Se on moro!