Orastavan innostunut

Olen palannut Helsinkiin, ja nämä elokuun Helsinki-illat. Oi oi oi.

Vallilan venetsialaiset ja ystävät <3

Osallistuin lauantaina Vegaanijuoksijoiden Saarten kymppi -juoksuun – elämäni ensimmäinen polkujuoksutapahtuma!

Ihanaa kävellä taas Vallilan kaduilla.

Olen odottanut tätä oloa. Olen innostunut! Se tuli just tänä aamuna, eikä yhtään aiemmin. (Olen ollut niin täysin kesämoodissa.)

Mua innostaa syksyn hommat. Tiedossa on kaikenlaisten mua innostavien somehommien (pääsen yhteistöiden kautta tutustumaan muun muassa Itämeren rahtiliikenteeseen, helsinkiläisten kaukolämmön tuotantoon ja EU:n dsa-asetuksen vaikutuksiin) lisäksi Ylellä pieniä juttuja sekä kirjoitushommia. Eli ei mitään suurta uutta, mutta kuitenkin vähän uusia juttuja, sen verran että mua innostaa nähdä, mitä kaikkea opin ja näen nyt alkavalla työrupeamalla.

Syyskauden muita löyhiä suunnitelmia: Elokuussa viikonloput on miltei täynnä, Flow-festaria, Raumalla käymistä ja sitten toivon mukaan myös yksi tai kaksi viikonloppua huvilalla. Syyskuussa ollaan vuokrattu Vierumäeltä mökki ja mennään taas urheilemaan (tällä kertaa ilman lapsia, niin voi rauhassa koklaa kaikkia lajeja). Lokakuussa meillä on ajatus, että mentäis taas siskon perheen kanssa syyslomalla Viroon, Pärnu kiinnostaisi. Silloin on myös kirjamessut, mikä tietää paljon duunia minulle. Marraskuussa tiedossa on todennäköisesti kirjoitusretriitti Kokkolan Ykspihlajaan. Silloin minä aloitan myös pikkuhiljaa jouluttamisen, joka huipentuu sitten joulukuussa jouluun. (Mistä tulikin mieleen, että pitää ostaa liput johonkin jouluiseen balettiin, koska siitä on tulossa pikkuhiljaa perinne.) Joulukuussa matkustan myös Brysseliin tutustumaan Maria Ohisalon työhön. Joulu on vielä vähän mysteeri, kumman luona lapset viettää sen. Viime vuonna olivat mun kanssa, tietenkin haluaisin tosi paljon ne itselleni taas, mutta aion olla reilu, ja reiluja me ollaankin näissä oltu toisillemme.

Haaveilen, että kävisin vihdoin Tukholman Yasuragi-kylpylässä, jonkinlaisesta pienestä ruskaretkestä Suomessa, kahdenkeskeisestä ajasta lasten kanssa, tavoitteellisesta juoksemisesta ja salilla käymisestä sekä haitarin soittamisesta.

Meidän keskimmäisellä alkaa koulu! Ollaan pian menossa kouluostoksille yhdessä, haluan tehdä tästä pienelle niin kivaa kuin voi. Sille on tulossa kiva tuttu luokka, mutta onneksi myös uusia kavereita. Toivon, että kaikki menisi yhtä hyvin kuin esikoisella aikoinaan. Esikoinen aloittaa neljännen, se on niin tunnollinen, että hoitaa tosi hyvin omat koulujuttunsa ja läksynsä. Minä kuulustelen siltä ruotsin sanoja ja ympäristöoppia (ja kas, niistä se on saanut hyvät arvosanat – käytännössä siis minä olen saanut hyvät arvosanat.) Jotenkin tuntuu, että pitäisi laittaa enemmän vaivaa lasten koulun käyntiin, kysellä enemmän jotain läksyasioita, mutta sitten jotenkin kaikki on sellaista hulabaloota ja päivät vain menevät, niin en sitten kuitenkaan. Paitsi niitä ruotsin sanoja ja Suomen eri maisematyyppejä (ne on siitä kivoja, että oppii itsekin samalla).

Mutta juu! Nyt pitää avata sähköposti, poistaa sieltä loma-asetukset ja ryhtyä järjestelemään ajatuksia. Kahvikin on sopivasti juotu.