Blaah

Olin purjehtimassa ystävien kanssa ja se oli syyskuun onnellisin hetki.

On ollut kurja syksy. Oon ollut erinäisistä syistä koko ajan aika surullinen, herännyt surullisena, mennyt nukkumaan surullisena ja sitten siinä välissä on kyllä ollut aika monia hauskoja hetkiä, kiitos lapsien ja ystävien ja urheilun ja kulttuurin ja alkoholin. Mutta pohjavire on aivan ankea.

Niinpä ei tee oikein mieli tännekään kirjoitella, kun (pardon my uhriutuminen) täälläkin on joku minuakin pahempi oman elämänsä uhriutuja, joka käy laittamassa ilkeitä kommentteja, joita välillä jaksan poistella, mutta haha, sekin on vaivalloista.

On tapahtunut:

Myin alakerran kaksion (ekalla näytöllä!), ostin itselleni kolmion (en ekalla näytöllä!) ja muutan sinne joulukuussa. Sitten ehkä alkaa minulla New Era ja ties vaikka elämä muuttuisi vähän kepeämmäksi.

Nyt mulla on jumalaton määrä asuntolainaa ja tosi kivat maisemat Vallilan kattojen ylle.

Olen viettänyt paljon nelikymppisiä. Isosiskon 40v-juhlat oli ihanat, pian on Raisan karkelot. Olen itse 38, mutta ajatukset pyörii paljon tässä nelikymppisyydessä, ilmeisesti mun ystävät on kaikki syntyneet 1985.

Olin yhdessä meikkiopastuksessa (tämäkin lahja 40 v täyttäneelle Mariannalle), ja meidän “ope” sanoi ihanasti:

“Kun täyttää 40, on ehtinyt harjoitella elämistä. Nyt aletaan elää sitä.”

Tykkään tästä ajatuksesta, ja olenkin ottanut vähän förskottia. Oon sanonut aika suoraan kaikenlaisia (yleensä kivoja) asioita ihmisille, tämä on varmaan tällaista eron jälkeistä euforiaa, mutta aika semmonen yolo-meno kaiken suhteen.

Nyt mulla on myös sellainen olo, että tapahtuispa jotain tosi kivaa jossain vaiheessa! Oisin valmis sellaiseen. Mut ehkä pitää vielä vähän venailla (ja ite järjestää), mutta kyllä mä myös vähän luotan fortunaan tässä hommassa. Olen valmis, bring it!