Sekalaisia elokuun

Elokuussa mä aina rakastun Helsinkiin ja vähän mun elämääni uudestaan. Kun toukokuussa on alkanut ryydyttää kaikki, niin voi kesäksi kadota maailmalle ja mökille, ja sitten elokuussa muistan, että aaaaaa tätähän tämä oli.

On ollut kivaa!

Olen juhlinut enemmän kuin kesällä: Flow, Natan grillibileet (lasten kanssa), Gummeruksen kesäjuhlat. Ja nähnyt paljon ihmisiä: kaksi(!) maanpuolustuskurssin tapaamista (toinen Suomenlinnassa lenkki + esitellä johdon palkitsemisesta, yllättävän kiinnostava!) sekä STTK:n vierailu, jota meiän kurssilainen ja super skarppi ekonomisti Patrizio Lainà veti.

Oon urheillut paljon, palasin kesätauon jälkeen TFW:lle ja nyt oon ekaa kertaa alkanut merkata mun painoja ylös. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta voimaharjoittelu on nyt lävistänyt somen. Ite en juuri itseäni kuvaile voimailemassa, on kivampi vain tehdä ja olla salilla ”anonyymi” kuin kuvata megana. Eikä tuolla itse asiassa ole sellaista kuvaamisen kulttuuria, että kehtaisin alkaa laittaa jotain kameraa johonkin pelkin päälle. Haha. No, sitten kun nousee enemmän penkistä, alan toki kuvata ja näyttää.

Töitä on ollut aika vähän. Mä en ole jaksanut suunnata mielenkiintoa mihinkään suureen projektiin, kuten podiin tai kirjaan. Oon vaan löllytellyt tuon melko intensiivisen kesän jälkeen. Urheillut, nukkunut päiväunia, käynyt vähän katsomassa taidetta, sen sellaista. Ollut kävelylenkillä ystävän kanssa (samalla viikolla mm Ilona ja Iitu — What a treat!).

Tuntuu että olen palautunut kesästä. Etenkin päiväsaikaan, kun lapset on päikyssä ja koulussa. Toki pieni haaste on siinä, että kolmosluokkalaisella ei ole enää iltapäiväkerhoa, eli sw tulee välillä yhdeltä kotiin. Höh!

Toisaalta hyvä puoli on se, että saa hengailla välillä kahdestaan pojun kanssa.

Oon käynyt myös paljon asuntonäytöissä. Kivoja ylimmän kerroksen kolmioita (Haha oon käynyt jopa kaksioita katsomassa) tuntuu olevan. Mulla on hyvä fiilis sen suhteen, että löydän itselleni ja lapsille kivan kodin.

Tällä hetkellä ajatus on, että Tiki jää asumaan meidän neliöön (lunastaa munt siitä pois) ja mä muutan uuteen asuntoon. Mulle tää sopii, oon asunut tuossa samassa kodissa 11 vuotta(!!) eli pidempään kuin missään muualla koskaan. Mä ihan kaipaankin muutoksen tuulia siihen.

Kaiken muun omaisuuden hustlaaminen (asuntojen ostaminen, myyminen, vuokraaminen) on uuvuttavaa ja aattelen vain, että kun tästä selviän, niin sitten!

Hyvä puoli on se, että ollaan Tikin kanssa ihanan sopuisia. Molemmat varoo loukkaamista toista ja ollaan oltu kaikissa asioissa hyvässä yhteisymmärryksessä, kuten asumisesta, lapsista ja niin edelleen.

Ei olla taidettu riidellä kertaakaan koko elokuussa. (Tästä kiittäminen mm Väestöliiton pari/eroterapiaa, vitsi meillä on ollut pätevä tyyppi siellä.)

Lapset ovat olleet hyväntuulisia, joskaan kaksi pienintä eivät minään aamuna haluaisi mennä päikkyyn/eskariin. Aamut ovat edelleen haasteita, varmaan koko lopun elämän.

Harrastushommat ovat alkaneet: esikoisella on monta kertaa viikossa jalkapallotreenit ja pelejä, keskimmäisellä jalkapallokerho + uimakoulu. Nuorin on muiden menossa mukana. Hän haluais jalkapalloon, muttei kyllä vielä pääse!

Asiat tuntuvat olevan aika tasapainossa.

Nyt vain toivon, että saan kaikki asuntoasiat ja osituksen/omaisuuden erottelun mahdollisimman pian maaliin. Sen jälkeen voin oikeasti aloittaa uuden arjen ja miettiä, että mitäs töitä tai projekteja sitä sitten tekisi. Mutta nyt keskityn vain hoitamaan nämä ja vähän lepäilemään ja toipumaan kaikenlaisesta myrskystä, jonka silmässä tässä oon välillä käväissyt.

Nyt makoilen meidän äbän kellarissa, lapset on ylhäällä leikkimässä. Tänään juhlitaan siskoni Lotan 40 v juhlia Kakskerrassa. Pian me mennään Lotan kanssa hänen kampaukseen ja meikkiin (meidän lahja hänelle) ja sitten alkaa bailut! Ihanaa!!! (Serkut jää tänne meiän äbän luo yöksi.)