Kesä on täällä taas

Aaaaaaah! Kesäkesäkesäkesä! Tätä on odotettu ja tältä se on tuntunut:

Aprikoinnilta, kuinka pitkään tässä huvilan terassilla voi istua suorassa auringonpaahteessa ja pelata Unoa, koska pitää mennä uimaan?

100 perunan pesemiseltä Keskitalon pihalla, sukujuhannuksena äbä ja Juha pitivät meidät ruoassa.

Uuden trampan kokoamiselta (jokainen vaihe käytiin läpi: Hei tämähän vaikuttaa selkeältä, eiku apua mitä ihmettä, ei nää osat mene yhteen, ei kun kyllähän nämä menee, argh liikaa työtä en jaksa jatkaa, aaa lapset kiinnittikin jouset ja verkon kiva, noniin ja sitten vielä olisi tää verkko menikö tämä oikein, älkää lapset vielä hyppikö! Noniin, nyt saa hyppiä!)

Ja sitten lapset ovatkin pitäneet Black Pink -discoa trampalla nonstop paitsi silloin, kun Anton ja Mikael olivat kylässä, koska silloin kuunneltiin enimmäkseen suomalaista huumorimusaa (en tiennyt, että uusi sukupolvi on löytänyt Lapinlahden linnut!!!).

Kesällä olen myös vähän jo retkeillytkin (enkä puhu nyt kahden viikon reilistä, siitä postaus tulossa!). Vaan elämäni ekasta SuomiAreenasta. Juonsin siellä yhden WWF:n ja UPI:n paneelin siitä, miten ilmastokriisi, luontokato ja saastuminen vaikuttavat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Osallistuin myös paneeliin, jossa pohdittiin poliitikkojen, yritysten ja tavisten vastuuta ilmastokriisissä. Että sellaisia aiheita! Olen ainakin profiloitunut.

Porista ajoimme Tampereelle yöksi. Olin halajannut nähdä Sara Hildénin Vastamaalattua-näyttelyn, ja se oli just niin upea kuin ajattelinkin. 22 (naisoletetun) taiteilijan teoksia, aivan ihania!

Juostiin myös Tohloppi ympäri ja vähän harjullakin.

Ja joo! Puhun tällä lailla me-passiivissa, mutta hommahan on sellainen, että mulla on nykyään poikaystävä!

Ystäväni Milla ja Merde (ja vähän kuulemma myös Laura ja Maria), eli siis Helsingin Sanomien tähtitoimittajakaarti olivat viime lokakuussa pohtineen toimituksessa, kenen kanssa ne lähettäisivät mut sokkotreffeille. Pitkän pohdinnan jälkeen ne olivat kaivaneet listalta erään Karryn, “joka on tosi tosi mukava ja jonka kanssa on tosi kiva jutella, mutta joka ei koskaan ihastu kehenkään, joten se on sellainen hyvä harjoitus siitä, että minä olisin semmonen ihminen, joka kävis treffeillä”. No sitten kävi ilmi, että se ihastuikin, ja minäkin ihastuin, vaikkei todella pitänyt. Ja nyt puoli vuotta myöhemmin elämä tuntuu tosi kivalta.

En olisi kuuna päivänä uskonut, että näin käy. Ja samalla olen vaan Millalle ja Merdelle ikuisesti kiitollinen ja haluan tarjota heille jonkun luxorious lounaan tai mitä hyvänsä.

Karryn kanssa me (polku)juostaan, käydään salilla, katsotaan Newsroomia (lord knows why) ja obbbvs räntätään milloin mistäkin. Tosin K ei ole kauhean kova ränttäämään, se on sellainen iloinen ja lempeä hymyilevä hahmo, mutta mielipiteitä sillä toki on. Pidän, paljon!

On käynyt vieraita huvilalla. Raisa ja Otso, Saara ja pojat. Tänä vuonna vähän säännöstelen vieraita, ei tee mieli houstaa ketään, tekee vain mieli levätä ja löllyä. Niinpä olen sanonut kysyjille, että nyt ei oikein onnistu. (Niinkin voi sanoa, vaikka aiheesta keskustelaankin kovasti HS:n mielipidekirjoituksissa.)

Mutta kyllä toki haluan ystäviä jonkun verran nähdä, ja edellämainitut täyttivät mökkivieraan kaikki huippukriteerit: toivat mukanaan ruokaa ja valmistivat sen meille kaikille, toivat alkoholia (m m mm, Saaran puoliso on ammatiltaan viinihifistelijä ja minäkin pääsin tästä nauttimaan) ja paljon hauskoja juoruja ja juttuja maailmalta.

Muuten en olekaan sitten kesäkuussa nähnyt juuri ketään, ollaan lasten kanssa metsitytty ja järvitytty (ja trampatuttu). Se on ollut ihanaa, ja se saa luvan jatkua koko heinäkuun.

Olen myös täyttänyt 39 vuotta! Juhlin synttäreitä syömällä äidin tekemää mansikkakakkua aamulla ja viettämällä kivan Turku-vuorokauden Karryn kanssa: Tintåån syömään, jokirantaan istuskelemaan, yöksi air bnb:hen. Seuraavana aamuna aamainen Rebellessä, sieltä Turun taidemuseoon katsomaan Millefleur-näyttelyä (IHANA!!!).

Olen käynyt paljon läpi kulunutta vuotta, siitä pitää tehdä jotain koontia jossain vaiheessa, kirjoittamalla saan kaikenlaista selkeyttä elmään.

Mutta nyt pitää elää taas vähän lisää tätä kesää. Reilipostausta pian ulos myös!