Huvilan piha: kunttaa, nurmikkoa vai japanilainen kivipuutarha?

Yhtenä aamuna maailman ihaninta turun murretta puhuva rakennusmiehemme Janne laittoi whatsapissa kuvia huvilan pihasta ja kysyi, että mitäs nyt tehdään. Pihalle on kaivettu valtavat salaojat ja tehty täydellinen (ja lain mukainen) harmaavesiremontti.

Niinpä tuo maa on nyt täysin myllättyä, ja okei, se periaatteessa voisi jäädä myös tuollaiseksi, mutta kyllä sille nyt ehkä kannattaisi jotain tehdä.

En ollut uhrannut huvilan pihalle kahta ajatusta. (Yhden ajatuksen olin uhrannut, nimittäin sen, että haluaisin tuonne metsikköön paljon linnunpönttöjä! Mutta tämä ei ole se asia, jonka Janne halusi tietää.)

Yhtäkkiä piti ottaa haltuun sellainen asia kuin maa-aines. Että mitäs laitetaan, multaa ja nurtsia? Aluksi olin puhelimessa, että joo, laitetaan vaan nurmikkoa, sellaista tuo piha on aina ennenkin ollut.

Sitten lopetin puhelun ja tajusin, että minä en oikeastaan juurikaan pidä nurmikosta. Tai ainakaan sen leikkaamisesta. Olen leikannut meidän lapsuuden omakotitalon nurmikkoa niin jumalattomasti pienenä, ettei nurtsin leikkaaminen mitenkään kiehdo. Oli aika alkaa miettiä muita vaihtoehtoja.

Viime aikoina on trendannut sellainen asia kuin kuntta. Eli metsänpohja. Se on semmosta sammalta, varpuja, mustikkaa sun muuta. Jos käsitin oikein, niin Huvila & huussi -sarjassa ei puhuta muusta kuin kunttasta. Itse en ole ikävä kyllä katsonut sitä lainkaan tarpeeksi, mikä lasketaan yleissivistymättömyydekseni – mutta kaikilla meillä on heikkoutemme.

Huvilan ympärille on tulossa suuri terassi kolmeen eri ilmansuuntaan. Aloin miettiä, että hitto vie, tumpataan koko setti täyteen sitä kunttaa vain. Miksi ei! Ei tarvitsisi muuta kuin tänä keäsnä kastella vimmatusti, ja sen jälkeen koko moska hoitaisi itse itsensä.

Ongelma vain on se, että kuntta on aika kallista. Nurmikko tuolle alueelle (tai siis multa ja siemenet) olisivat pari tonnia. Kuntta taas arviolta 4500 euroa, enkä ole ollenkaan budjetoinut sellaista nyt mukaan tähän remonttiin.

Huvilan piha näyttää aivan todella kummalliselta näissä kuvissa. Menen taas viikonloppuna Turkuun katselemaan paikkoja, mutta on se kyllä jännä nähdä näin valtavasti möyrittyä maata.

Yksi vaihtoehtohan olisi vain jättää maa tuollaiseksi ja katsoa, miten luonto pikkuhiljaa valtaa paikan. Riski on kuitenkin, että tässä luonnon valtausoperaatiossa kestäisi 15 vuotta, ja joutuisimme katselemaan tätä melko ankeaa esitystä tulevat kesät.

Sitten moni huomautti, että jos maalle aikoo tehdä jotain, se kannattaa tehdä mieluummin nyt kuin vuoden päästä, sillä nyt tuon valtaa rikkakasvit, joiden päälle on hankala sitten laittaa muita kasveja kasvamaan.Koneet ovat tuolla nyt, joten olisi kätevää hoitaa homma loppuun. Niinpä ajattelin, että jos sitä nyt vielä kiukulla kirjoittelisi "pari lehtijuttua" ja elelisi kesän aivan megasäästellen, niin voisi ehkä budjetti riittää pieneen metsämaapalaan. Hehheh.

(Yrittäjänä on tämä kiva puoli usein, että jos on pakottava tarve saada rahaa, niin voi vähän venyä ja tehdä pidempää päivää ja hoitaa rahulssonia itselleen. Tosin tämä on tietenkin alasta riippuvaista, toimittajalle tämä onnistuu melko helposti.)

Sitten aloimme kuitenkin Tikin kanssa fundeerailla, että sen kuntan päällä ei sitten saa ollenkaan käpöstää, että pitäisi olla joku polku huvilalle tieltä, mutta muuten lapset eivät saisi kirmailla pihalla. Lisäksi me olemme tykänneet grillata tuossa etupihalla. Kaiken lisäksi olen haaveillut muutamista marjapensaista ja omenapuista, ja ne eivät oikein kasva mestämaassa, vaan nurmikko olisi niille parempi alusta.

Sitten aloin miettiä jonkinlaista hybridiratkaisua: jos piha ei olisi lainkaan niin iso, mitä se on aiemmin ollut, mutta kuitenkin niin, että nurmikkoa olisi vähäsen. Sen verran, että voi pelata vähän palloa ja grillailla. Kuitenkin niin pieni pläntti, että sen voisi ajaa sellaisella bensattomalla käsikäyttöisellä ruohonleikkurilla helposti. En tiedä, toimivatko sellaiset.

Lopulta käytin valtavan taidokkaita kuvankäsittelytaitojani, ja lähetin Jannelle tällaisen kuvan.

Että enimmäkseen kunttaa, mutta sitten tuohon eteen tuommoinen pieni nurmikkopala, minkä reunoihin voin sitten alkaa istutella kaikenlaista moskaa, mitä mieleen tulee.

Nyt pitää sitten vain taikoa kunttarahoitus jostain ja olla tuolla paikan päällä kastelemassa sitä, kun kunttanen saapuu. Jos se kuivahtaa, niin siinä on aika kallis "puutarhamoka" kyseessä.

Previous
Previous

Asioita, joista en muista olla kiitollinen mutta olen

Next
Next

Annan itselleni luvan valvoa