Kevään haaveita

Jumppa raskausvatsan kanssa

Tein sunnuntaiaamuna 24 minuutin raskaustreenin jumppamatolla – miten ihanaa nostella koipia ilman, että pieni 2-vuotias ryhtyy avuliaasti ylimääräiseksi painoksi!

Ah, on ollut ihana viikonloppu ihan yksikseen. On ollut aikaa vain ajatella kaikenlaista, ja silloin kun päässä on vapaata tilaa, alan usein haaveilla.

Kuten olen kertonut, minulle haaveilu on ihana tapa viettää aikaa. Se ei tarkoita, että edes haluaisin kaikkien unelmien toteutuvan, vaan ihan vain sitä, että on hauska miettiä, mitä kaikkea kivaa tulevaisuus voisi tuoda. Se on sellaista arjen yläpuolelle nousemista hetkellisesti.

Söimme lauantaiaamuna Mirjan ja Raisan kanssa Green Hippossa pitkään ja hartaasti.

Nyt tosin mietin sellaisia melko helppoja juttuja, jotka voivat ihan hyvin toteutua.

Leppoisaa tunnelmaa kotona Tikin ja lasten kanssa. Paljon vain sellaista sängyllä tai sohvalla makoilua koko perheen kanssa, musiikin kuuntelua ja jutustelua. Kevyttä työntekoa (joka on tammikuussa onnistunut super hyvin, en ole ollut millään lailla töistä stresseissä!). Omaa aikaa silloin tällöin, siis tällaista kuin nyt tai vähän lyhyemminkin.

Ystävien näkemistä kävelyillä, saunassa, lounaalla, elokuvissa, luonnossa. Retki Hankoon, retki Punkaharjulle. Pitkiä, kolmentoista minuutin ääniviestejä kavereilta whatsapissa.

Lyhyitä jumppahetkiä kotona (latasin Kirsikan suosituksesta Melissa Woodin Health-sovelluksen, ja olen nyt tehnyt 8-24 minuutin treenejä silloin, kun lapset katsovat piirrettyjä – toki ne loppuvat yleensä siihen, että joudun olemaan Didin kiipeilyteline).

Turkua. Retkiä lasten kanssa kaikenlaisiin lähikohteisiin.

Siskon ja veljen kanssa elokuvailtoja naapurissa tai meillä.

Aurinkoisia päiviä, kevään fiilistelyä. Huvilalla käymistä sitten, kun pakkanen laantuu. (Nyt siellä ei voi käyttää vettä, kun putket ovat jäässä.)

Vauvaa! Helppoa synnytystä ja nopeaa toipumista. Vauvaan tutustumista.

Voitin perjantaina Kaarlen kirjallisuuspalkinnon (jeeee!) ja sain naamani lehteen! Didi ja Alppu ovat meidän äidin luona tämän viikonlopun, ja Didi oli bongannut äidin lehdestä.

Paljon, paljon nauramista. Olen tänä viikonloppuna nauranut enemmän kuin pitkiin aikoihin, huumori vaatii rentoutta ja hyväntuulisuutta, ja nyt tuntuu, että olen päässyt siihen taas hyvin käsiksi. (Nauran edelleen lehdestä lukemalleni tietoiskulle: kulta on boomereiden kryptovaluutta.)

Kirjoja. Iltasarjoja Tikin kanssa. (Nyt katsomme The Little Drummer Girliä HBO:lta.)

Siistiä kotia (meillä oli säästösyistä vuoden tauko kotisiivouksesta, mutta nyt meillä käy taas kahden viikon välein, ja se on helpottavaa).

Paljon vain sellaista hyvää tuulta, rakkautta, oikein paljon vain rakkautta.

Lue myös:

Voidaanko haaveilla hetki

Ajatteluaikaa vauvan kanssa

Previous
Previous

Raskausviikot 1–4: viime kesä oli onnellinen

Next
Next

Uusi huonejärjestys