Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2016

Saara kertoi blogissaan uudenvuodenkävelystä, jolloin mietitään, mitä kaikkea otetaan edellisestä vuodesta mukaan vuodelle 2017, ja mikä taas jätetään pois. Tämä oli musta kiva ajatus, joten noudatin neuvoa ja tein oman listan. 

Mukaan haluaisin:

Kyvyn säilyttää mielessä elämän tärkeysjärjestys ja noudattaa sitä käytännössä (vaikka työt alkavatkin helmikuussa ja aikaa ei ole enää rajattomasti): haluan tehdä tänäkin paljon niitä asioita, jotka tekevät mut onnelliseksi. 

Tällaisia asioita ovat ystävien kanssa jutteleminen, vauvan kanssa riehuminen, sopivassa määrässä tietokoneella puuhastelu ja Tikin kanssa sarjojen katsominen iltaisin.

Tämän blogin kirjoittaminen. Tästä on vuodessa tullut ihan mielettömän hauska ja kiinnostava harrastus. Tässähän sitä voi vaikka kehittyä johonkin suuntaan. Kun välillä joku tulee jubailemaan blogin tiimoilta, olen koko loppu päivän ihan älyttömän otettu (vaikkapa sinä hauska mimmi Turun Zarassa, joka suosittelit Kuori-ravintolan lounasta, jonne muuten yritin mennä seuraavana päivänä, mutta he olivatkin joululomalla!).

Kirjojen lukeminen. Romaanit ja tietokirjat antavat ajateltavaa, jolloin mä en kyllästy niin helposti omiin ajatuksiin. Mikä tärkeintä: ne vievät ajatukset pois omasta navasta, koska olen huomannut omalla kohdallani, että jos ajattelen kovasti itseäni ja vellon omissa tuntemuksissani, muutun onnettomaksi.

Haluan huomata oikeasti vuodenaikojen vaihtumisen, eli pitää olla jatkossakin paljon ulkona. Käydä Lammassaaren pitkospuilla, Viikin metsissä, Hermannin, Vallilan ja Arabianrannan puistoissa ja merellä tai merenrannassa.

Lounaiden syöminen muualla kuin työpaikkaruokalassa. Elämä on liian lyhyt Sodexoon!

Tunteen siitä, että olen samalla puolella ihmisten kanssa. Yleensä ihmiset (sekä omat ystävät että tuntemattomat mummelit metrossa) haluavat hyvää toisilleen, ja se pitää muistaa.

Nämä voisin jättää:

Lapsiperhekliseen, eli kinat Tikin kanssa siitä, kumpi on hoitanut enemmän vauvaa tai kotia. Turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta!

Ahdistuksen siitä, mitä haluan tehdä isona ja mihin suuntaan elämää pitäisi viedä. Kolmenkympin kriisiä pukkaa ja lujaa. (Pitäisi varmaan lukea vähän lisää romaaneja, ks. yllä oleva kohta kirjojen lukemisesta.)

Kateuden tunteet. Tiedän, että ne voivat olla ihan hyödyllisiä ja eteenpäin vievä voima, mutta ne pitää pystyä myös karistamaan mielestä sopivalla hetkellä.

Liiallinen nostalgisointi ja ajan kulumisesta ahdistuminen. Vauva kasvaa. Deal with it. Ei jokaisen uloskasvetun bodyn kohdalla tarvitse vetäistä eksistentialista kriisiä nenään.

+ Bonuskohta: Tätä taas hauluaisin vuodelta 2017, jota en saanut vuonna 2016

Yhden tai muutaman kunnon bailuillan. Hulluilla vitsienkertomisetkoilla, ja sitten ehkä Turun Dynamossa tai Helsingin Mustassa härässä niin, että pääsen taas näyttämään eeppiset tanssiliikkeeni. (Siis sellaiset, että esitän tekeväni ne ironisesti, koska ne näyttävät niin mielivaltaisen noloilta, vaikka syvällä syömessäni tanssin täysin vailla sarkasmin häivää.)

Täydellisen crapulépäivän ystävien kanssa, jolloin tilataan pizzaa, nauretaan ja katsotaan Planet Earthia. (Sans bebé!)

Puolimaratonin juokseminen. Aloin yhtäkkiä taas haaveilla sellaiselle osallistumisesta. Olisiko täällä jotakuta, joka lähtisi messiin? (Mun kaikki kaverit ovat alkaneet pitää sitä hölmöjen hommana, mitä se ehkä vähän onkin.)

Elokuvissa käyminen. Okei, kävin yhden kerran, mutta se ei todellakaan riitä.

Päämäärätön löysäily. Tämä saattaa olla sula mahdottomuus, mutta saa sitä haaveilla. Mulla ei ole ollut sitten viime tammikuun yhtään sellaista hetkeä, jolloin en olisi ajatellut yksin ollessani "jos teen tätä, en voi tehdä tätä". Oma aika on niin kortilla, että kaikki pitää priorisoida.

Ovat nämä vuodenvaihteet hyviä, kun tulee mietittyä vähän enemmän elämää, joskaan ei liikaa.

Yllä olevat kuvat eivät muuten ole uudenvuodenpäivän kävelyltä, vaan parin viikon takaisia, kun kävelin kotiin ystäväni Alinan luota Arabianrannassa. Tuolloin olin valtavan onnellinen siitä että pystyn näkemään joulukuun auringon keskellä päivää muualta kuin ikkunalasin takaa. Lisää tällaisia kävelyitä vuodelle 2017!

Mitä teillä lähtee mukaan, jää tai tulee lisäyksenä viime vuoteen verrattuna vuodelle 2017?

Lue myös:

Nostalgista haihattelua äitiysloman loppumisesta