Kolmevuotiaan tarrahulluus

Vanhemmuuden yksi olennaisimmista taidoista on kyetä valitsemaan taistelunsa. (Tästä teemasta Knausgård kirjoitti viisiosaisen kirjasarjan, jossa on tuhansia sivuja. Olen lukenut niistä neljä.)Yksi tämän syksyn taisteluista on ollut seuraavanlainen: Meillä on muutama arkillinen Tarramonsterin nimikkotarroja. Pihinä ihmisenä olen säästellyt niitä tärkeisiin vaatteisiin, ja niinpä jokaista sukkaa en ole jaksanut tarroittaa.Alppu, kuten varmasti kaikki maailman 3-vuotiaat, rakastaa tarroja, ja mikä on maailmassa siistimpää kuin liimata niitä omiin esineisiin?Tietenkin liimata tarroja, joissa on oma nimi, omiin esineisiin!Olen antanut Alpun liimata muutamaan kaikkein tärkeimpään autoon tarran, jotta auton tunnistaa omaksi. Päiväkodissa on maanantaisin lelupäivä, ja sinne vietävät lelut on hyvä merkitä nimellä.Mutta lapsonen mankuu aina vain lisää tarroja.Kerran, kun kotona oli ollut hetken aikaa liian hiljaista, hän oli löytänyt lipastoni alimmasta laatikosta tarrat, ja laittanut ranttaliksi.Esimerkiksi yhteen siniseen lego-lava-autoon hän oli liimannut viisi tarraa. Pahinta tässä oli, ettei Alppu ikinä ottaisi sitä lava-autoa päiväkotiin, sillä hän ottaa aina vain "autoja, joilla on silmät". (Jos en tuntisi 3-vuotiaan maailmaa, tuo sitaatti olisi suoraan jostain kauhuelokuvasta.)Meinasin raivostua siitä, että nyt on hyvät tarrat laitettu kankkulan kaivoon!Mutta sitten päätin, että antaa olla. Niinpä minä tilasin Alpulle lisää tarroja, joita hän voi liimailla leluihinsa. Nuo ovat ilahduttavan kestäviä, pysyvät silloinkin, kun tavallinen tarra olisi jo luovuttanut otteensa. Kestävät muun muassa kylvyn. (Koska toki lapsi myös kylpee autojensa kanssa.)Tilasin samalla myös lisää tarroja Alpun vaatteisiin sekä yhden arkillisen tarroja pikkuveljen tyttöystävälle, sillä hänen pitää työssään nimetä esineitään. Kun Pao näki Alpun tarrat, hänetkin valtasi omanlainen tarrahulluus. Ymmärrän.Ja teille vanhemmille, joiden lapsukaiset aloittavat nyt päiväkodin: Nuo nimikointitarrat ovat hirmu käteviä. Liimataan vaatteen pesulappuun (tai jos sellaista ei ole, niin olen liimannut ihan vain vaikkapa villasukan sisäpintaan), ja ne kestävät pesut sun muut. Tällä meiningillä säästää aika paljon rahaa, kun omat kuomat, reimat sun muut pysyvät oman lapsen käytössä eivätkä katoa päiväkodin mustaan aukkoon.Voi olla myös hauska päikkyynmenorituaali antaa lapsen itse päättää, minkä kuvion hän haluaa omiin nimikkotarroihinsa. Oma suosikkini on hedelmätarha, Alpun on ajoneuvot.Tämän taistelun Alppu voitti (tai siis päätin olla valitsematta sitä), mutta isoissa taisteluissa minä olen Daenerys vielä silloin, kun hänellä oli kaikki kolme lohikäärmettä kainalossa (en se viimeisten jaksojen Dany, jos ymmärrätte mitä tarkoitan).EDIT: Koodilla JULIA15 saat Tarramonsterilta 15 % alennusta ja yhden ylimääräisen arkin kaupan päälle. Tarjous voimassa 9.1. asti. Lue myös: Tarroitettu paluu päiväkotiin

Previous
Previous

Huuruisen onnellinen

Next
Next

Jatkoon ja ei jatkoon vuodesta 2019