Melkein kaikki perheestä

Melkein kaikki perheestä -podcastin ensimmäinen jakso on nyt ulkona.

Podin tunnuslauseeksi valikoitui:

Matkaseuraa rennompaan vanhemmuuteen.

Kun me vuosi sitten syksyllä alettiin miettiä tätä podia, me tehtiin isot verkkokyselyt ja -tutkimukset siitä, millaista sisältöä ihmiset haluaisivat liittyen lapsiperhe-elämään. Tuloksissa korostui se, että ihmiset eivät kaipaa enää yhtään lisää paineita tähän vanhemmuus-gameen, sitä tungetaan kaikkialta ihan tarpeeksi. Ja siltä mustakin tuntuu. Seitsemän vuotta vanhemmuutta on opettanut, että neuvoja tulee, halusipa niitä tai ei. Niinpä en ainakaan halunnut lähteä tekemään mitään sellaista, jossa ylhäältä alaspäin ohjeistettaisiin, että näin ja näin kannattaa elää, niin elää hyvää ja oikeaoppiasta vanhemmuutta.

Suunnittelukokouksissa lenteli sellaisia sanoja kuin keskiluokkanormin rikkominen, rentous, vilpittömyys, huumori, vanhemmuuden ilo, vertaistuki.

Me kokeiltiin kaikenalisia muotoja ja tehtiin podcast-demoja. Lopulta keksittiin tällainen idis: kootaan joukko erilaisia vanhempia, joista jokaisessa jaksossa on mun kanssa juttelemassa aina kaksi. Meiän tiimi listaili kiinnostavia vanhempia ja lopulta päädyttiin tällaiseen kattaukseen – ja niin yllättävää kuin tämä onkin, jokainen jota mä kysyin ensisijaisesti tähän SUOSTUI mukaan.

Saanen esitellä mun vakkarivanhemmat:

Päivi Muurinen, Jasmine Repo, Fadus Hassan, Ville Viholainen, Erica Åberg, Saranda Dedolli, Anna Karhunen, Laura Friman, Tinna Pehkonen, Antti Berg, Mippi Vuorikoski, Juha Itkonen, Tiina Arponen ja Noora Kupari.

Olen niiiiin ylpeä ja iloinen, että sain podiin juuri nämä tyypit.

Valkkasimme ensimmäisen jakson aiheeksi vanhemmuuden suorittamisen, sillä se häiritsee mua usein – omassa vanhemmuudessani. Mistä ne paineet tehä asiat just Tietyllä Oikealla tavalla tulee?

Mä uskon itse, että ne tulee aika paljon sisältäpäin, sellaisesta tunteesta, että vanhemmuus on peli, jonka voi jotenkin “voittaa”.

Lapset ovat tärkeintä mitä on, ja totta kai heihin haluaa jotenkin satsata “täysillä”. Mutta kun lapset ovat myös läsnä elämässä koko ajan, eikä aina vaan voi tehdä kaikkea täysillä.

Ja totta kai ne paineet tulevat myös ympäriltä: perinteisestä mediasta (“Älä ainakaan tee näin…” “Näin kiintymyssuhde muodostuu…”), somesta (“aaaah noikin on lauantaina vieneet lapsensa metsään retkelle ja meillä ne kattoo viidettä tuntia jotain paskaa netflixistä”), muilta vanhemmilta (“meidän lapsi aloitti potalla käymisen jo 2 kk iässä”) ja vaikka mistä. Tyyliin omasta lapsuudesta (“meiän lapsuudessa aina veneiltiin”).

Tätä peliä ei vaan voi voittaa.

Lisäksi homma on semmonen, että jollekulle yksi juttu, vaikkapa ruoka on tosi tärkeä (minulle ei ole). Toiselle taas se, että mäkkäristä ei oteta leluja on tärkeä (minulle on). Ja sitten kun tämän kaiken laittaa yhteen, tulee tunne että NÄMÄ KAIKKI asiat ovat tärkeitä. Tai ainakin niiden pitäisi olla.

No niin, kuunnelkaapa mieluummin tuo jakso ja kommentoikaa sinne Areenaan tai mun blogiin tai instaan. Palaute kiinnostaa!

Ekaan jaksoon pyysin Lauraa ja Villeä, seuraavassa jaksossa me puhutaan Erican ja Tinnan kanssa rahasta (ah, se on aivan helevetin mehevä jakso, voin jo nyt paljastaa).

Ja sitten tuleekin Juhan ja Sarandan kanssa keskustelua siitä, että mitä sitten kun pinna palaa lapsoseen.

Nämä aiheet on muuten koottu nimenomaan kyselyillä, esim mun instan kautta. Niinpä uskonkin, että paljon teitä kiinnostavaa settiä ja semmosta vilpitöntä puhetta on tulossa.

Jännittää! Toivottavasti otatte tämän lämmöllä vastaan!

Nyt pyydän: menkää kuuntelemaan

Melkein kaikki perheestä -podcastin

ensimmäinen jakso.

Kuvat: Jukka Lintinen & Kiira Natunen, Yle

Previous
Previous

Elokuu on antanut paljon

Next
Next

Uusi arki on alkanut