Mitä tein helmikuussa? Toivuin poikalapsen aiheuttamasta traumasta
Mä tykkään aina kauheasti, kun Mami Go Gon Minttu tekee näitä kuukauden koontipostauksia. Okei, mun kuvasaldo ei koskaan yllä noin hienoihin sfääreihin, mutta saa sitä yrittää vähän apinoida silti!
Eli nyt kun selvisin kunnialla vauvan ensimmäisen vuoden kuukausikoosteista (niissä oli ehkä pointtina seurata ainakin vähän Alppusen kehitystä), niin aattelin jatkaa tätä samaa tapaa myös tänä vuonna. Eli listailla satunnaisia juttuja, mitä minä tai Alppu olemme tehneet kunakin kuukautena. Ehkä nämä ovat ennen kaikkea sellaisia kivoja muistoja itselleen, että kas, tommostakin duunailin.
Helmikuussa Alppu:
- Jäi kotiin isänsä kanssa. Ja tottui siihen aika nopeasti.
- Joutui kärsimään siitä, että hänen vanhempansa eivät osanneet pitää rotia unikoulussa.
- Alkoi seistä lyhyitä aikoja. Mutta miksi kävellä kun voi kontata? (Öö, mä keksin tähän kyllä montakin hyvää vastausta, mutta Alppu ei niitä hyväksy.)
- Opetteli kiipeämään sängylle ja laskeutumaan sieltä alas.
- Alkoi leikkia innokkaasti ystävänsä Eipun kanssa. Ja välillä vähän kurmotti Eippua! :(
- Nautti entistä enemmän kirjojen lukemisesta.
- Opetteli painamaan Mauri Kunnaksen Ammuu-kirjasta kultakin sivulta aina sitä nappulaa, josta tulee eläimen ääni. (Ai että, tämä teki minut ylpeäksi!)
Minä taas:
- Kuuntelin Samuli Putron Matkamuistot-biisiä repeatilla. Samuli, olen edelleen täysin rakastunut sinuun!
- Join teetä arki-iltaisin todella usein samaan taloon muuttaneen siskoni luona.
- Katsoin ihan sikana YouTube-videoita. Ihan kuulkaa työni puolesta.
- Opin, että momager tarkoittaa mom-manageria, ja aika monen suositun tubettajan äiti on hänen managerinsa. (Jos ketään kiinnostaa lukea enemmän tubemaailmasta, niin nyt mulla on kuulkaa uskomaton määrä tietoa. Voin tehdä teille koosteen tiedoista, joiden avulla pysytte nuorisolaisten matkassa!)
- Latasin Musical.ly-sovelluksen, mutten vielä tehnyt sillä omia videoita. (Tämä on sitä nuorisolaisen matkassa pysymistä.)
- Olin ensimmäistä kertaa pienessä huppelissa sitten kevään 2015. Vieläkin muistelen Marian polttareiden paljua lämmöllä.
- Tunsin kateutta ihan liian monta kertaa. Paskaa!
- Matkustin junalla yksin (ilman vauvaa). Se oli taivaallista. Vedin elämän ranttaliksi ja menin vieläpä Extra-luokkaan. (Myös siksi, että neljän juna oli täpötäynnä.)
- Kävin katsomassa Poliittisen valokuvan festareita Valokuvataiteen museossa. Tällä kertaa aiheena oli ruoka. Yllättäen ei ole tehnyt mieli syödä lihaa tämän jälkeen. (Näyttely on muuten edelleen voimissaan, kannattaa käydä!)
- Join aamukahvini A-lehtien aulassa katsellen auringonnousuja.
- Kävin pelaamassa virtuaalitodellisuus- eli VR-pelejä Vantaan Flamingossa Pikseli Arcadessa. Kauhupeli oli aika päheä, siinä sompailtiin autiossa talossa ja välillä semmonen örkkisetä häiriköi elämää (mm. lopettamalla mun elämäni). Mutta kyllä mä vähän mietin, että koska tuo VR muuttuu ihan oikeasti hyväksi tavaksi pelata. Pelit lagaavat edelleen ihan hiton paljon, mikä häiritsee immersiota.
- Aloitin uuden perinteen eli päätin, että tästä lähtien kutsun ystävät meille laskiaistiistaina pullalle ja skumpalle.
- Pelkäsin, ettei musta tule koskaan yhtään mitään.
- Kävin yhtenä aamuna Mirjan kanssa vesijuoksemassa Kallion uimahallissa. Siellä kahvilassa tarjotaan myös ihana aamiainen 7 eurolla!
- Kävin häissä Joensuussa.
- Ostin paljon kauluspaitoja ja opettelin silittämään niitä.
- Toivuin vihdoin siitä traumasta, ettei mulle syntynytkään tyttöä: Nimittäin ainoa ongelma siinä, että sain pojan enkä tyttöä on ollut siinä, että tyttöjen juhlavaatteet näyttävät ihan sairaasti paremmilta kuin poikien. Poikavauva on muistuttanut juhlavaatteissaan perussuomalaista taksikuskia, sillä kauluspaitabodyt eivät istu selällään pötköttävälle kaljulle vauvalle vaan pussittavat olkapäistä. Sen sijaan itse seisoskelevalla taaperolla ne näyttävät tosi hyvältä! Eli enää ei ole mitään väliä, puskinko maailmaan tytön vai pojan.
- Raivostuin taas kerran siitä, miten helvetin surkeasti Suomessa kohdellaan pakolaisia.
- Jätin yhden kerran menemättä ravintolaan, koska mulle iski vainoharha siitä, että tarjoilijat oikeasti sylkisivät mun ruokaan. (Kiitos näiden kommenttien.)
- Sain tukea muilta paskamyrskyn kohteeksi joutuneilta (kiitos Minja ja Emmi). <3
- Ilmoittauduin puolimaratonille.
- Päätin juoda vettä.
- Unohdin juoda vettä.
- Hävitin mun vesipullon.
- Nauroin töissä meidän AD:n Eevan lakonisille huomautuksille jokaisena työpäivänä.
- Aloin katsoa Big Little Lies -sarjaa HBO:lta. Hitto se on hyvä! Ja hitto mä tykkään Reese Witherspoonista. (Lällällää, oon kerran jopa tavannut hänet!)
- Aloin ajatella kevättä ja kesää.
Mistäs traumasta sinä olet viimeksi parantunut?
Lue myös: