Mondon juttukeikoilla maksimoidaan
Joskus sitä käy aivan jäätävä munkki, ja tänä keväänä mulle kävi niin. Olin koko talven fiilistellyt instassa kaikenlaisia #visitlapland- ja #visitruka-kuvia ja mankunut Tikiä, että meidän täytyy lähteä pohjoiseen. Tiki ei lämmennyt idealle, etenkään kun sillä ei ole lomaa (kun se vaihtoi duunia syksyllä).
Yhtenä päivänä sitten matkailulehti Mondon toimituspäällikkö laittoi viestiä ja kysyi, haluanko lähteä Rukalle ja Sallaan juttumatkalle. Aloin nauraa ääneen, kun luin sen viestin. Öö, todellakin haluan!
Niin sitä sitten vietettiin tuossa maalis-huhtikuun taitteessa aivan älyttömän hauskat neljä päivää Rukalla ja Sallassa. Ja kyllä tiedän, Rukaa ja Kuusamoa ei vielä varsinaisesti lasketa Lapiksi, mutta Salla kyllä jo lasketaan, eli Lapissa oltiin!
Tämä oli siitä poikkeuksellinen Mondon juttumatka, että tunsin kerrankin entuudestaan kuvaajan, jonka kanssa lähdin reissuun. En tosin kovin hyvin, olin vain kerran tullut autokyydillä yksistä häistä Helsinkiin Hannan kanssa. Tiesin kuitenkin jo etukäteen, että hauskaa tulee olemaan, ja neljän päivän yhteiselo Hanna Koikkalaisen kanssa olikin sitten ihan älyttömän kivaa. Nauroin monta kertaa niin että... no, kaikki kovasti nauramiseen liittyvät vertaukset kuulostavat latteilta (pissa housuun, neste ulos nenästä?), joten sanotaan vain, että naurosin paljon!
Yleensä olen käynyt Mondon juttureissuilla niin, että olen vasta Helsinki-Vantaalla tavannut ensimmäistä kertaa kuvaajan, jonka kanssa tulen viettämään seuraavan viikon, usein jopa samassa hotellihuoneessa. Näiden viikkojen aikana vieraassa ympäristössä ja kauniissa maisemissa sitä on päätynyt avaamaan ihan koko elämän sille toiselle, kertomaan kaiken maailman lapsuustraumat ja salaisuudet. Veikkaan, että Mondon matkoilla terapoidaan sielua antaumuksella.
Viime kerralla kävin Mondon matkalla Kroatiassa valokuvaaja Anna Salmisalon kanssa, ja hehe, juuri sen matkan aikana tein raskaustestin, joka paljasti, että Alppunen on aluillaan. (Anna olikin sitten ensimmäinen ihminen, jolle kerroin testin tuloksen - Tikille kerroin vasta päästyäni Suomeen.)
Sitä edellisellä matkalla taas olin Kaisu Joupin kanssa Turkissa, ja tällöinkin viikon aikana täysin tuntemattomasta ihmisestä tuli nopeasti hyvin rakas mulle.
Mondon matkat on siis kreisejä. Vähän sellaisia Napakymppimatkoja, että lähdetään reissun päälle tuntemattoman tyypin kanssa ja katsotaan, natsaako. Aina natsaa, koska Mondolla on vain ihan sairaan kivoja avustajia. (Kuten eräs Julia-niminen toimittaja.)
Mondon matkat ovat periaatteessa kuin lomaa: ollaan ihanissa paikoissa kivojen ihmisten kanssa ja tehdään huikeita juttuja. Mutta kyllä ne sitten kuitenkin ovat ihan täyttä duunia, ja vieläpä aika raskasta sellaista.
Yleensä lomamatkoillani optimoin. Herään myöhään, teen yhden asian, kuten käyn nähtävyydellä, rannalla tai pyöräilemässä ja sitten palaan majapaikkaan lueskelemaan ja lööbaamaan. Mondon matkoilla täytyy maksimoida. Herätä herätyskelloon, paahtaa koko päivä ympäriinsä, nähdä ja kokea mahdollisimman paljon, haastatella ihmisiä ja tehdä muistiinpanoja. Sekin on kivaa, mutta se on myös aika raskasta, kun sitä tekee 12 tuntia päivässä vaikka neljä päivää putkeen. Eli kyllä nuo matkat täyttä työtä on, vaikka ihania ovat.
Jutun sekä Rukasta että Sallasta voi lukea ensi syksynä Mondosta, en muista nyt tarkkaa numeroa, missä nuo jutut ilmestyvät.
Tämä oli myös pisin aika, jonka olen ollut Alpusta erossa: kolme yötä ja neljä päivää. Alppu oli kuulemma aluksi itkenyt mun perääni ja sitten tottunut mun poissaoloon. Mulla taas meni toisinpäin. Aluksi iloitsin vapaudestani, mutta loppua kohden tuli aivan älytön ikävä. Oli vaikeaa olla herättämättä Alppua keskiviikkoyönä, kun saavuin kotiin.
Ja sitten aamulla pikkuisen näkeminen tuntui aivan mielettömän hyvältä!
Joskus ihmiset jaetaan sen perusteella, ovatko he optimoijia vai maksimoijia. Mä olin nuoren selkeä maksimoija, vaikkapa interraililla oli pakko nähdä ihan kaikki, rakot jaloissa ja tuskan hiki noruen. Kun kerran oltiin täällä!
Pikkuhijaa olen alkanut kuitenkin löysäillä ja ajatella, että ihan kaikkea ei tarvitse aina tehdä ja jotain kivuuksia voi jättää seuraavaan kertaan. Saan lomailtua paremmin, jos on paljon sellaista löysää aikaa. Toisaalta, elämästä saattaa saada enemmän irti maksimoimalla. Puolensa ja puolensa!
Oletko lomalla optimoija vai maksimoija?
Lue postauksessa linkatut:
Kivat jutut voi jättää seuraavaan kertaan
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN