Neljä oppiani perinnöstä

Tämän päivän Melkein kaikki rahasta -jaksossa on oikein semmonen kunnon perintö Q&A, jossa käydään läpi perintöaiheisia kysymyksiä. Niitä tuli valtavasti, sillä perintö mietityttää, ja se saattaa olla monella 20–40-vuotiaalla olla jollain tavalla ajankohtainen (ja tämän ikäisiä suurin osa mun ig-seuraajista on).Pyysin jaksoon vieraaksi Sanna Svahnin, joka on yksi mun suosikki-asianajajista (koska kyllä toimittajalla nyt suosikki-asianajaja täytyy olla!). Olen haastatellut vuosien varrella Sannaa moneen eri julkaisuun, niin tuntui luontevalta pyytää häntä studioon juttelemaan perinnöstä.Sannan kanssa jutellessa olen oppinut muutaman jutun:Ensinnäkin: Perinnössä ei kannata kikkailla aivan loputtomiin välttääkseen veroja, vaan joskus kannattaa miettiä käytäntöä enemmän kuin rahaa. Sanna on nähnyt harmillisia tapauksia, jossa isovanhemmat ovat vaikkapa testamentanneet alaikäisille lapsenlaspille suoraan suvun mökin. Tällä on vältetty yhden sukupolven verot. Sitten on kuitenkin käynyt niin, että ei ole ollut aikuista hoitamassa mökkiä, jolloin se on rapistunut lopulta käyttökelvottomaksi.Me olemme esimerkiksi saamassa perinnöksi aikanaan tuon meidän kunnostamamme huvilan (se on vielä papan nimissä). Moni on kysynyt, että eikö ole nyt typerää kunnostaa se ennen kuin se on meidän nimissä. Että perintöveron määrä nousee, kun se on paremmassa kunnossa. No, näinhän se on, mutta me emme voi tietää, milloin pappa siirtyy ajasta iäisyyteen, hän saattaa elää tyytyväisesti vaikka vielä kymmenen vuotta. Siinä ajassa tuo huvila olisi rapistunut käyttökelvottomaksi ja meidän lapset olisivat ehtineet kasvaa isoiksi. Pappa ei pysty jättämään sitä enää ennakkoperintönä, koska hänen muistisairautensa on edennyt niin pitkälle, ja me emme voi tehdä tällaisia ratkaisuja hänen puolestaan. Niinpä ajattelin, että se on vain rahaa, mieluummin otamme huvilan täysillä käyttöön nyt kuin vain odottelisimme hamaan tulevaisuuteen.Toiseksi: Pesä kannattaa oikeasti jakaa. Sellainen, että suku omistaa jonkun paikan, johtaa usein siihen, että kellään ei ole kunnon vastuuta, mutta oikeuksia moni haluaa ottaa. Jos pesää ei jaa, niin se jää seuraavan sukupolven murheeksi, ja serkkujen tai pikkuserkkujen kesken hommia on vielä vaikeampi setviä. On olemassa pesiä, jotka ovat olleet jakamatta vuosikymmeniä. Niiden setviminen on aikamoista hommaa.Kolmanneksi: Kun miettii omaa testamenttiaan, kannattaa asiasta kysyä ja keskustella niiden kanssa, joille sitä perintöä on tulossa. Tällä välttää perillisten kesken isoja riitoja. On reilumpaa keskustella asioista vielä silloin, kun voi itse perustella päätöksensä perillisille. Että miksi tuo saa mökin ja tuo veneen. Vai haluavatko ne edes mökkiä tai venettä? Jollekulle mökki olisi hirveä taakka. Sanna sanoi myös, että hän suosittelee aina testamentin oheen kirjoittamaan kirjeen, jossa valintoja perustellaan.Pahinta on, jos vaikka joku lapsista kokee, että perintö kertoo siitä, että vanhempi rakasti jotakuta toista lasta enemmän. Se voi jättää syviä haavoja ihmisten väleihin, mikä on tosi surullista.Neljänneksi: Avioehto kannattaa tehdä, ja testamentti siinä samassa. Jaksossa kerrotaan, miksi näin on. Mutta hitto kun en ole saanut aikaiseksi! Pitäisi nyt vain kalenteroida hetki tälle ja hoitaa homma kuntoon.Podcast-jaksossa on paljon lisää asiaa perinnöstä. Suosittelen myös lukemaan tämän Ylelle kirjoittamani jutun, jossa puhutaan perinnön aiheuttamista tunteista. Siinä psykologi Soili Poijula puhuu muun muassa primääri- ja sekundäärisistä tunteista, jotka muun muassa liittyvät vahvasti läheisen kuolemaan. Periminen voi laukaista samanaikaisesti monenlaisia fiiliksiä: surua, vihaa, katkeruutta, iloa, toivoa, häpeää, syyllisyyttä. Se ei ole todellakaan mikään läpihuutohomma.Tänään illalla ig live kello 21! Vi hörs och ses!