Sijoitusstrategiani on sekava mutta viihdyttävä

Juttelin Tikin kanssa sijoitusstrategiastani, ja tajusin, että se ei ole kauhean systemaattinen. Tai oikeastaan on, muttei ehkä taloudellisesti kaikkein fiksuin.Pohdiskelin ääneen, miten minun rahastosijoituksilla menee melko hyvin (tällä hetkellä ne ovat 10–25 % plussalla siitä, millä hinnalla olen niitä itse ostanut). Sen sijaan niillä yhdeksän yhtiön suorilla osakkeilla, jotka omistan, ei niinkään. Niistä kuusi on tällä hetkellä miinuksella ja kolme plussalla. (Yhteen laskettuna suorat osakkeeni ovat noin viisi pinnaa miinuksella.)Fiksu sijoittaminen on sellaista, että hajauttaa sijoituksensa paitsi eri yhtiöihin ja toimialoihin, myös ajallisesti. Sijoitan rahastoihin juuri näin: Minulla menee kolmeen eri rahastoon yhteensä 300 euroa joka kuukausi. Toisin sanoen olen automatisoitunut rahastosäästämiseni.Vaikkapa indeksirahastossani olevien osakkeiden hinnat nousevat ja laskevat kuin meren aallot, ja kun ostan niitä joka kuukausi samaan aikaan, välillä tämä aalto voi olla korkealla ja välillä matalalla. Lopulta tulen ostaneeksi siis rahastoa joskus kalliilla ja toisena kuukautena taas halvalla, eli pitkällä aikavälillä ikään kuin keskiarvohinnoin. (Ja minun sijoitushorisonti on nimenomaan pitkä.)Tämä voisi olla hyvä strategia myös suorissa osakkeissa. Toisin sanoen, jos olen sitä mieltä, että vaikkapa Wärtsilä on hyvä ja haluan omistaa sitä, tätä yhtiötä voisi olla taloudellisesti järkevää ostaa vaikkapa tonnilla tammikuussa, tonnilla maaliskuussa ja tonnilla kesäkuussa (jengi puhuu yhtiön ”tankkaamisesta”). Tai vaikka tehdä niin, että ostaa nyt tonnilla, ja mikäli sen hinta jossain vaiheessa putoaa (kuten se nyt on pudonnut), mutta olen edelleen sitä mieltä, että yhtiö on hyvä eikä hinnan putoaminen ole mielestäni perusteltua pitkällä aikajänteellä, niin ostaisin sitä silloin lisää.Mutta kun en tee niin! Sen sijaan olen niin kuin Muumien Nipsu, haluan vain hamstrata kaikkea kivaa, mitä tulee vastaan. Haluan aina vain uusia yhtiöitä salkkuuni ja unohdan vanhat yhtiöt. En edes juurikaan jaksa seurata, mitä niille kuuluu. Kyllä minä Hesarin taloussivut luen ja päällisin puolin yritän katsoa, etteivät omistamani yritykset vaikkapa syyllisty johonkin ympäristö- tai ihmisoikeusrikkomuksiin (yksi hyvä keino on esimerkiksi tilata Finnwatchin uutiskirjettä). Tällä hetkellä en kuitenkaan jaksa ihan kauheasti perehtyä omistamieni yhtiöiden vuosikertomuksiin tai tunnuslukuihin enää sen jälkeen, kun olen niiden osakkeita ostanut. Ehkä vielä jonain päivänä, mutta juuri nyt elämä on aika täynnä.Tämä ei ole kauhean järkevää siinä mielessä, että tuottoa voisi tulla paremmin, jos jaksaisin pysyä kartalla.Mutta kun en jaksa, niin en jaksa.Niinpä olen ajatellut asian näin: Rahastosäästämiseni on sellaista taloudellisesti järkevää säästämistä. Se on taloudellinen velvollisuus itseäni kohtaan, huomaamatonta ja vaivatonta, ei kovinkaan kiinnostavaa. Rahastoihin kertyvät varat ovat toivon mukaan jonain päivänä minun eläkerilluttelumasandeeroksiani. Olen kerran valinnut muutaman hyvän rahaston, ja luotan siihen, että ne puksuttavat omia aikojaan.Sen sijaan osakkeiden ostaminen on harrastus. Rakastan chattailla whatsapissa ystäväni Kaisan kanssa siitä, mitä yhtiötä sitä seuraavaksi ostaisi ja mitä pörssimaailmaan muuten kuuluu. Jaamme toisillemme kiinnostavia uutislinkkejä ja vitsailemme börsestä.On hauska fiilistellä sitä, että Vincit tuplasi liikevoittonsa (omistamme molemmat ko yhtiötä), että Fortum ja Spinnova ovat kehittäneet olkipaidan (emme omista, mutta Fortumin toimia on kiinnostava seurata) ja että Kalifornia kieltää turkikset, mikä tarkoittaa sitä, että tätä menoa olisi sulaa hulluutta sijoittaa turkisfirmaan.Omistan suoria osakkeita siksi, että haluan ”olla osa näiden yhtiöiden tarinaa”. Ikään kuin ne jollain tavalla olisivat myös osa minua. Hivelee omaa identiteettiä, kun tiedän Koneen hissillä matkatessani omistavani palan sitä tai juodessani Iittalan lasista tiedän omistavani Fiskarssia (okei, en joka kerta ajattele osakeisjoituksiani, kun juon vettä). On kiva olla ihminen, joka omistaa yhtiötä.Jasmin kirjoitti hyvin blogissaan siitä, miten hänen Nokia-omistuksiinsa liittyy paljon tunnetta (joskin muuten hän on minua huomattavasti rationaalisempi sijoittaja).Oikeastaan ostan suoria osakkeita nimenomaan tämän fiiliksen takia. En jaksa hirvesti lukea tunnuslukuja, tykkään enemmän lukea uutisia. Minua kiinnostaa eniten se, miten yhtiö suhtautuu ilmastonmuutokseen, työntekijöihinsä, korruptioon tai veronmaksuun. Ajattelen, että jos yhtiö hoitaa tällaiset hommat hyvin, niin se pärjää tulevaisuudessa. Mutta no, kyllä sitä vähän muitakin hommia pitää osata hoidella, kuten pärjätä toimialansa sisällä olevassa kilpailussa. Ongelmana on, että se taas ei niin hirveästi kiinnosta minua. Koska sitten pitäisi perehtyä niihin kilpaileviinkin yhtiöihin. Enkä jaksa juuri nyt!Olen ikään kuin hyväksynyt sen, että suorat osakeostokseni voivat hypätä miinukselle – optimisti minussa ajattelee, että ajan saatossa tulevat sitten kuitenkin taas jonain päivänä plussalle. Ja rahastot fiksaavat tämän salkun loven. Eli jos kaikki lasketaan yhteen, niin plussan puolella ollaan. (Ja edelleen, kun horisontti on näin pitkä, niin yöunet eivät mene, vaikka koko roska menisi välillä reippaasti miinukselle.)Kuvat: Pääsin kertomaan sekalaisesta sijoitusstrategiastani Arvopaperi-lehteen. Olen niin fiiliksissä, kun Vuoden sijoittaja -titteli on avannut minulle mahdollisuuksia päästä tällaisiin vakavasti otettaviin julkaisuihin. (Myös Hesari haastatteli minua aiheesta, tsekkaa juttu täältä.)Lue myös:Mihin vastuulliset sijoittajat laittavat rahansa? Esimerkkejä!Miltä tuntuu, kun sijoitukset menevät miinukselle?Vastuullinen sijoittaminen – rahastot 

Previous
Previous

Lentovero on kinkkinen juttu

Next
Next

Kakka on kielletty hedelmä