Keskusteluja ystävien kesken

Tänään alkaa syksy. Hyvä niin. Kolmen kuukauden seikkailujen, sekoilujen ja poikkeustilanteiden jälkeen tuntuu tosi tervetulleelta palata arkeen ja rutiiniin. Nyt elän sitä vaihetta, kun alan pikkuhiljaa ottaa vapauden askeleita kohti vauvan äitiyden identiteetistä itsenäistä ihmistä ilman symbioosia vauvan kanssa.

Putte on 1 v 4 kk ja nyt kaikenlaiset mun menemiset ovat huomattavasti helpompia kuin keväällä. Olen muutaman kerran käynyt Mirjan, Raisan ja Mariannan kanssa afterworkeilla, ja se on ollut taivaallista. Ollaan Tikin kanssa puhuttu siitä, miten hän saa energiaa yksin olemisesta ja minä saan energiaa porukkahengailuista. (Tietty molemmat kaipaavat myös sitä toista olemisen muotoa, mutta vähemmän kuin toinen.)

Mä suorastaan kuihdun, muutun kärttyisäksi, alan kyseenalaistaa elämän merkityksellisyyttä, en keksi enää mitään puhuttavaa, menetän uskon omaan kiinnostavuuteeni, alan pitää itseäni vähän surkeana yksilönä, alan demppailla omia näkemyksiäni… kaikkea kammottavaa tapahtuu mulle, jos en näe ystäviäni.

Otetaan vaikka esimerkiksi eilinen. Kun tekee julkista työtä, julkaisee podia, tuuppaa instaan kaikenlaista, kirjoittelee kolumneja ja kirjoja, horinoi televisiossa menemään, niin on aivan helvetin tärkeää, että uskoo itseensä, omiin näkemyksiinsä ja siihen, että omat ajatukset ovat ääneen sanomisen arvoisia. Ihan kaikesta tulee kritiikkiä ja toisenlaisia näkemyksiä. Sähköpostitse, instan dm:ään, FB-inboksiin, ihmiset tulevat jubailemaan livenä jne. Se on ihanaa ja tärkeää, ja johtaa välillä myös siihen, että alan ajatella jostain asiasta uudella tavalla, mikä on vain tervettä. Mutta se aiheuttaa myös välillä sellaista tunnetta että hitto, olinkohan mä väärässä, olinko täys urpo.

Sitten kun saa juoda vähän viiniä ystävien kanssa ja blaastata kunnolla menemään. Ja siinä samalla nauraa itselleen ja muistaa, että trollolloo, ei tämä elämä tai minun työni ole niin vakavaa. Herranisä se on niin ihanaaaaa! Voimaannuttavaa ja hauskaa. Niissä keskusteluissa saa myös uusia kiinnostavia näkökulmia, joita voi pureskella ja sitten taas sanoa jotain.

Vaikkapa eilen Petitin terassilla läpi ruoditut aiheet:

Seksityö ja ihmiskauppa ovat kaksi eri asiaa, jotka on syytä erottaa ihmisten puheissa eri kategorioihin. Seksityö on työtä, ihmiskauppa on rikollista ja väkivaltaa.

Lapsiperheessä tapahtuvan eron stigmatisointi saisi jo loppua. Ihmiset eivät eroa liian helposti, vaikka kuka asiantuntija-käppäukko jossain mussuttaisi lehdessä muuta. Lapsiperheen lapsille on kurjaa, jos yhteiskunta suhtautuu heidän perheeseen jonain surkeana “rikkinäisenä perheenä” tai “avioerolapsina”. Aikuisten eroaminen ei välttämättä ole tragedia laisinkaan, eikä ulkopuolisten kannattaisi tuputtaa tätä näkökulmaa asianomaisille.

Lapsille pitäisi jaksaa selittää asioita eikä jättää mitään ilmiöitä tabuiksi. Vaikkapa päihdeongelmat: Lapsista kasvaa kova-arvoisia aikuisa, jos heille ei selitetä, että päihdeongelmaiset ihmiset eivät ole “pahoja” tai “pelottavia mörköjä” vaan ihmisiä, joille on sattunut kurjia asioita elämässä ja nyt he ovat kipeitä. Jo aika pienille lapsille kannattaa selittää tämä eikä vain ohittaa tilanne tai puhua juopoista, narkeista tai spurguista jonain toisina, vieraina. (Meidän lapset näkevät Sörnäisissä jatkuvasti ihmisiä, joilla on päihdeongelma.)

Nyt on taas virkeä ja hyvä fiilis, kun on saanut tuollaisen buustin kavereiden kanssa hengailusta. Ja niin se on, että ihan kaikkien pitäisi saada ympärilleen jonkinmoinen kaveripiiri. Uskon, että yksinäisyys on yksi suurimpia ongelmia, ja sen torjumiseen pitäisi tehdä tosi paljon.

Huomaan myös, että mulle on tosi tärkeää nähdä ystäviäni paitsi leikkipuistossa lapsikatraan keskellä niin myös ilman lapsia. Ei noihin keskusteluihin päästä, jos koko ajan joku keskeyttää. Tästä syystä tuntuukin nyt vauvavuoden jälkeen taas vähän siltä kuin olisi heräämässä eloon sieltä vauvakuplan puhkeamisen jälkeen.

Ah, tänään mun isosisko tulee lastensa kanssa meille viikonlopuksi ja Tiki lähtee kaverinsa kanssa huvilalle. Olen jo suunnitellu meille kunnon Helsinki-kierroksen.

Ihanaa viikonloppua, laitelkaa viestejä ystäville!

Kuvat: Valli-laav eli kuvia Vallilan kaduilta.