Tulevaisuushommia
Mulla on välillä tapana tehdä sellaista ihan hassua hommaa, että ajattelen mun lasten ikiä tulevaisuudessa.
Luukku 24: Ihanaa lapsissani
Pienin nukkuu, keskimmäinen on serkkunsa kanssa puistossa, vanhin kiertelee joulukuusta malttamattomana.
Pidän tästä
Tänään heräsin kuudelta siihen, kun vauva ölisi ja vein sen isänsä luo, aikeinani jatkaa unia. Mutta sitten unenpöpperöinen 3-vuotias änki mun kainaloon lämmittelemään.
Tammikuu, pitkä ja hipaton
Mukava olo. Tammikuun viimeinen viikko käynnistyy huomenna, ja lapsoset ovat kaikki unessa ja minä pääsen pian katsomaan Areenasta The Splitiä ja syömään äsken paistamaani pannaria.
Kesän viimeinen viikonloppu
Elokuun viimeisenä viikonloppuna menemme huvilalle.
Hetkiä joita en aio muistella
Kesä on ollut tähän mennessä taianomaisen ihana. On ollut valtavan paljon suloisia hetkiä, joiden tunnelmaan haluaisin palata muistoissani. Mutta. On tämä kesä ollut myös paikoin aika raskaskin.
Elämää laiturilla
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Laiturikauppa
Mikä erottaa tämän kesän viime kesästä? Se, että meillä on nyt rannassa laituri. (Myös se, että meillä on kolme lasta, mutta kyllä tämä laiturihomma on nyt aika olennainen ero, noin elintason suhteen.)
Lapsetkin syövät tuoreita, kotimaisia vihanneksia
Kaupallinen yhteistyö: Puhtaasti kotimainen
Tämä on välillä lohdullinen, välillä karmiva ajatus: Ihmisen tavat ja tottumukset periytyvät valtavasti lapsuuden kodista. Sieltä kumpuaa moni sellainen “tällainen on hyvää ja kunnollista elämää” -ajattelu.
Surullinen olo, toivo kaiken alla
Huomenna Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tulee viikko. Tähän on mahtunut paljon pelkoa, ahdistusta ja huolta.
Päivä, jona Venäjä hyökkäsi Ukrainaan
En usko, että saan tässä postauksessa sanottua mitään kovin järkevää saati lohdullista, mutta jotenkin haluan, että tästä päivästä jää itselleni konkreettinen muisto: tällaista meidän elämä oli, kun heräsimme aamulla hirvittävään uutiseen.