Jalostaako unelmien särkyminen

Luin joskus jostain (kiitos lähteestä!) että urallaan kannattaa epäonnistua isosti ainakin kerran ennen kuin täyttää 40. Kuulemma pahimmat burn outit tulevat perfektionisteille, jotka ovat koko elämänsä onnistuneet kaikessa ja joille epäonnistuminen ei lopulta ikään kuin ole vaihtoehto. Mieluummin niin, että aikaisemmin elämässä tulee failandoa ja huomaa, että siitä selviää, minkä jälkeen elämään voi suhtautua rennommin.No, tiedä siitä, mutta olen kuitenkin saanut lohdutusta tästä ajatuksesta pitkin elämääni, etenkin niinä hetkinä, kun omalla uralla kaikki ei ole mennyt putkeen.Vaikeimpia epäonnistumisia ovat ne hetket, jolloin on yrittänyt ja yrittänyt, puskenut kohti päämäärää, ja silti homma ei vain toimi. Tällöin niin sanottu sunk cost eli uponneet kustannukset muuttuvat niin isoksi, että luovuttaminen tuntuu mahdottomalta.Näinä hetkinä pitää pitää mielessä myös taloustieteen termi, opportunity cost eli vaihtoehtiset kustannukset.

Uponneet kustannukset ovat siis sellaisia, joita ei voi saada enää takaisin: ne kertovat siitä, kuinka paljon vaivaa, rahaa, energiaa, sydänverta ihminen on laittanut työhön, ihmissuhteeseen, projektiin tai mihin ikinä. Vaihtoehtoiskustannukset taas kertovat tulevaisuudesta: mihin muuhun voisit käyttää aikasi, eurosi tai sydänveresi, jos luopuisit siitä, mitä olet nyt tekemässä.

Tämän viikon jaksokokonaisuuteen olen haastatellut kahta naista, joilla molemmilla on ollut suuri unelma, joka sitten tuhoutui.Näissä kuvissa on Mirka Olin, joka perusti ystävänsä kanssa Nord-T-nimisen luksusteemerkin. Naiset yrittivät valtavalla tarmolla monta vuotta, niin pitkään kuin vain yhtään rahaa tai mielenterveyttä riittä – ja lopulta yritys teki konkurssin ja unelma kaatui. Mirka on tämän päivän jaksossa vieraana kertomassa, miten yritys päätyi konkurssiin ja mitä siitä seurasi.Ylen juttua varten taas haastattelin erästä toista naista, joka remontoi unelmiensa omakotitaloa – joka paljastui homeloukoksi. Lopulta monen vuoden taistelun jälkeen hän joutui puolisonsa kanssa purkamaan koko talon ja sai kaupasta aivan minimikorvauksen takaisin.Kumpikin näistä kokemuksista on taloudellisia katastrofeja – mutta myös selviytymistarinoita. Kaikki eivät tietenkään nouse taloudellisista tai muista elämän katastrofeista niin helposti. Jos ei ole turvaverkkoa, ystäviä tai vaikka hyvää parisuhdetta, työpaikkaa tai muuta tilanteessa auttavaa tekijää, nouseminen voi olla äärimmäsien vaikeaa. Toisaalta, suurin osa ihmisistä kuitenkin selviää. Sillä melkein kaikkien elämässä tulee vastaan pieniä tai isoja epäonnistumisia, ja sitten niistä vain yrittää jatkaa eteenpäin.Hometalon purkanut haastateltava sanoi, että kokemuksen jälkeen hän on todella alkanut arvostaa elämässään muita kuin materiaalisia arvoja. Konkurssin tehnyt Mirka taas huomasi, miten empaattisesti muut ihmiset suhtautuivat tilanteeseen.Usein ihmisen mieli toimii näin: kurjistakin kokemuksista etsitään niitä pilvien hopeareunuksia. Se on varmasti ihan tervettä ajatella, että epäonnistumisista on elämässä jotain hyötyä,niistä saa oppia tai ymmärrystä itsestään. Mutta en minä silti toivo sellaisia kenellekään, enkä todellakaan horinoi tällaista ystäville, joita on kohdannut jonkinlainen epäonni elämässä. En siis lähtökohtaisesti usko, että kärsimys kamalasti jalostaisi ihmistä, vaan ajattelen, että jos onnistuu, niin siitä voi yrittää löytää jotain hyvää. Kaikesta tosin ei löydy.Mutta juu, kuunnelkaa jakso ja lukekaa juttu!Illan insta livessä puhutaan yrittäjyydestä, koska siitä en ole puhunut vielä tällä kaudella muuten missään.

Previous
Previous

Olisinko vielä hengissä, jos eläisin keskiajalla?

Next
Next

Etätyöt aiheuttavat sosiaalista kitkaa