Teoillasi on ulkoisvaikutuksia

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Ekonomit

Taloustieteen termit tutuiksi -sarja jatkuu! Viimeksi puhuin vaihtoehtoiskustannuksista, tällä kertaa ajattelin avata termiä ulkoisvaikutus.

Ulkoisvaikutus tarkoittaa sellaista vaikutusta, jossa tietyn tahon toiminta vaikuttaa sellaiseen tahoon, jolla ei oikeastaan ole osaa tai arpaa ensimmäisen osapuolen toimiin.

Usein puhutaan positiivisista ja negatiivisista ulkoisvaikutuksista. Positiivinen ulkoisvaikutus on vaikkapa se, kun otat koronarokotteen ja suojelet itseäsi, tulet samalla suojelleeksi muita. Tai kun yritys satsaa kehitykseen ja tutkimukseen, tuloksista ja keksinnöistä voi olla iloa myös muille firmoille ja yhteiskunnalle.

Ikävä kyllä tällä hetkellä on aika olennaista puhua negatiivisista ulkoisvaikutuksista. Sellaisia on setvitty viime aikoina esimerkiksi Glasgow’n ilmastokokouksessa. Nimittäin firmalla voi olla yksityisiä kustannuksia mutta samalla se voi aiheuttaa yhteiskunnallisia kustannuksia. Kun teräsyhtiö tuottaa terästä, se pumppaa samalla myrkyllisiä kaasuja ja muita päästöjä ilmaan, ne lasketaan ulkoisvaikutuksisksi.

Ongelmana on ollut tähän mennessä se, että koska ilmaston on julkishyödyke (sitä ei voi sulkea keltään pois ja siitä ei voi kilpailla, toisin kuin yksityishyödyke kuten kaupasta ostettava omena tai televisio). Niinpä yritykset ovat voineet pumppailla ilmakehään rauhassa kaikenmoista moskaa miettimättä tuon taivaallista, mitä siitä seuraa.

Miten talous toimii? -kurssin kolmannessa osiossa puhutaan ulkoisvaikutuksista. Siellä esitellään neljä tapaa, joilla ulkoisvaikutuksia voidaan säännellä:

Näistä minua kiinnostavat eniten saastevero ja päästöluvat. Siitä nimittäin väitellään, kumpi olisi tehokkaampi tapa hillitä ilmastonmuutosta, EU:n päästökauppa vai esimerkiksi hiilivero. Tai voisiko näitä yhdistää? Entä miten hiilitulli voisi vaikuttaa vaikkapa Venäjän (tällä hetkellä melko olemattomiin) ponnisteluihin ilmastokriisin hillitsemiseksi?

No kuulkaas, nämä kysymykset toimivat tiiserinä Suomen Ekonomien järjestämälle Talouskinkereiden kolmannelle tapaamiskerralle.

Minulla oli vieraana aivan loistavan selväsanainen makrotaloustieteen professori Niku Määttänen (jota sitten ylistin myöhemmin illalla Mimmien ja mammojen pikkujouluissa – ehkä vähän liiankin vuolaasti, pahoittelen ystävät!).

Kuunnelkaa keskustelu, esittämiini kysymyksiin vastataan kohdassa 00.15, mutta oikeastaan minä uskaliaasti sanon, että itse kyllä kuuntelisin koko 45 minuutin setin. Sen verran kiinnostavasti puhuimme muun muassa eläkkeistä, paternalismista ja verotuksen oikeutuksesta.

Ensi torstaina puhumme Martin Paasin kanssa investoinneista, seuraavalla kerralla Heikki Pursiaisen kanssa talouskasvusta ja sitä seuraavalla Suvi-Anne Siimeksen kanssa suhdannevaihteluista. Viimeinen Talouskinkeri-kerta on vielä yllätys!

Kannattaa ilmoittautua mukaan tästä, niin saatte linkin sähköpostiin Suomen Ekonomien Talouskinkereille ja voitte seurata tilaisuutta YouTubesta ja kysellä kaikkea.

Lue myös aiemmat Talouskinkeri-postaukset (ja katso tallenteet!)

Merja Mähkä ja vaihtoehtoiskustannukset

Sixten Korkman ja Suomen talouden plussat ja miinukset

Previous
Previous

Joululahjaksi voi antaa käytettyä

Next
Next

Vessassa nopeasti käyjät