Vero- ja rahahommia

Harvoin sitä enää ihminen kokee samanlaista aikuisuuden etapin täyttymystä, kun jonotellessaan verottajan palvelupuhelimeen kysyäkseen, että onkos tämä kiinteistövero nyt ihan kunnossa. Olen nyt jonottanut puoli tuntia, kastellut kukat, laittanut pyykit ja siivonnut keittiön. En keksi enää muuta tekemistä kuin blogin kirjoittamisen (sillä suurin osa mun duunista on tällä hetkellä sellaista, johon vaaditaan puhelinta tai aitoa keskittymistä, jotka molemmat tulevat torpedoiduksi verottajan suht raskaalla 30 sekunnin potpurilla hissimusiikista).

Mä olen tehnyt ostoksia!

Olen ostanut vihdoin ja viimein meidän huvilan! Homma on hoidossa, maksusuunnitelma tehtynä ja papereissa lukee, että minun huvilani on minun!

Wahuuuuuuuuu!!!!! Kukaan ei sitä enää minulta voi viedä!

Varainsiirtoverot sun muut on jo maksettu syksyllä, mutta nyt on vuorossa kiinteistöveroja! Kiinnostavaa ja aikuista.

Huvilasta maksan kiinteistöveroa sellaisen 500 euroa vuosi. Musta tämä kuulostaa oikein passelilta. Muita kuluja on sähkö, joka on 100–300 euroa per kuukausi. Ja vakuutus, se on noin 400 euroa vuodessa. Eli noin 2500 euroa vuosittaisia perus kuluja. Tämän lisäksi kaikki hankinnat ja sitten tietenkin sen huvilan hinta, jota maksan pikkuhiljaa pois.

Hanne sanoi, että on tuo 1500 euroa kuussa siitä, että vietätte heinäkuun mökillä, aika kallis hinta. Niin se onkin.

Mutta kuten keskusteluamme jatkoimme, niin kaikelle ei oikein voi laittaa rahallista hintaa. Musta tuntuu ihanalta, että mulla on se paikka olemassa. Ja aion kyllä jatkossa, kun lapset ovat pikkuisen isompia, käydä siellä myös talvisin. Nyt tällä hetkellä ei ole tehnyt mieli viedä maan rajassa hengaavaa 1-vuotiasta vetoiseen mökkiin talvella. Mutta pian vien!

Ah, sain verottajan kiinni, homman hoidettua, olin oikeassa, verottajan päätös väärässä ja nyt teen pieniä fiksauksia kiinteistöveroilmoitukseen.

(Eli että metsämaasta ei tartte maksaa kiinteistöveroa, kun se on sijoitus, ei niinkään kiinteistö.)

Aikuisuus on täällä!