Omannäköinen elämä

“Mielestäni jokaisen kannattaa välillä kysyä itseltään: Missä olisin kaikkein mieluiten juuri nyt? Minulle vastaus on selvä. Meidän huvilalla, Turun saaristossa Kakskerrassa. Radiosta soisi Ylen ykkönen, istuisin tummanvihreällä nojatuolilla, katselisin järvelle ja lapset puuhaisivat omiaan. Kädessä minulla olisi kuppi kahvia tai lasi valkkaria.”

Mua pyydettiin kirjoittamaan Hakola Journaliin omannäköisestä elämästä. Halusin kirjoittaa itselleni rakkaimmasta paikasta, eli siitä, jossa juuri parhaillaikaakin tätä kirjoitan: meidän huvilasta. Kerron jutussa, miten päädyttiin remontoimaan tätä 1970-luvun huvilaa ja ennen kaikkea miksi.

Jutun voi kokonaisuudessaan lukea Hakola Journalista.

Kuvat sain luvan tuupata mun instaan, ja laitan tännekin, sillä nämä olivat vain niiiin ihanat:

Rakastan näitä Suvi Kesäläisen raa’alla salamalla otettuja kuvia. Nita Hauhia stailasi, ja vitsi hän onnistui siinä hyvin!

Pukeudun usein huvilalla meidän papan vanhoihin vaatteisiin, jotka olivat täällä kaapeissa. Tämä kylpytakki esimerkiksi oli aikoinaan papan.

Didi halusi ehdottomasti tulla näihin kuviin, enkä mä sitä sitten viitsinyt estellä. Lisäksi hän halusi syödä maissia. Enkä sitten sitäkään estänyt. Näistä kuvista tuli just niin sekopäisiä kuin meidän meno on täällä yleensä.

Tämmöstä täällä enimmäkseen on, löllymistä terassilla.

Meillä on täällä sekoitus mamman ja papan vanhoja kirjoja sekä meidän tuomia. Mietittiin, että tehään tänne iso kirjasto, niin sitten on aina mitä selailla sekä itsellämme että vierailla.

Nämä Hakolan tyynyt olivat osa stailausta (eli lainassa), mutta saattaa olla että ostan just tämmösiä tänne jossain vaiheessa, sopivat jotenkin tosi hauskasti yhteen näiden nojatuolien kanssa. (Tosin itseni tuntien harkitsen tätäkin hankintaa seuraavat pari vuotta.)

Ja sitten kun on lukenut tuon mun jutun, niin suosittelen myös Hakola Journalin Natan tekstiä rohkeudesta.

“Olen monien mielestä todella rohkea siksi, koska uskallan elää elämääni. Rohkea arjessa jättäessäni ripsivärit sutimatta ja rohkea juhlissa vetäessäni niskaan huutavan värisen koltun. Todella moni asia, joita pidän itsestäänselvyytenä on monille rohkea, joskus jopa röyhkeä teko.”

Myös tämä Annaleenan kirjoitus siitä, kelle oikein sitä omaa elämää elää, on erinomainen:

“Vielä muutama vuosi sitten elin elämääni monelle ihmiselle. Aivan liian monelle. Lukioaikaiselle ystävälleni, jota en ole tavannut vuosikausiin ja josta en ikinä edes erityisemmin pitänyt. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajalle. Yhteistyökumppanille, jonka nimenkin kuuleminenkin jo ärsytti. Lista oli loputon.”

Tämä Ajatuksia omannäköisestä elämästä on musta Hakolalta ihastuttava juttusarja. Odotan että loputkin Hakola Journalin jutut ilmestyy!