Ihan koko päivä Zoolandiassa

Isosiskoni Lotta sanoi, että kannattaa olla paikan päällä jo kello kymmenen kun portit aukeaa. Lapset nimittäin viihtyvät Zoolandiassa helposti koko päivän.

Niinpä me lähdettiin täältä Kakserrasta yhdeksän bussilla keskustaan ja vaihdettiin Linja-autoasemalla Liedon bussiin. 10.25 oltiin Zoolandian porteilla. (Turussa bussiliikenne on alle 7-vuotiaille sekä vaunujen kanssa liikkuville ilmainen, kiitosta vain Föli!)

Mukana oli eväitä, juomapullot, uikkarit, pyyhkeet ja kellukkeet sekä vaihtovaatteet – kaikkia tarvittiin. Ja todellakin viihdyttiin koko päivä!

Hassua, etten ollut koskaan ennen käynyt Zoolandiassa, vaikka se on ihan Turun vieressä, ja minä olen asunut Turussa 21-vuotiaaksi. Mutta meidän äiti sanoi, että aikoinaan se oli aivan super kälynen paikka. Puolikuollut norsu istui jossain hirveässä betoniaitauksessa, ei sinne tehnyt mieli mennä.

Nyt oli aivan eri meininki. Tuolla oli paljon sellaisia kevyitä huvipuistolaitteita, jotka toimivat niin, että ne laitettiin itse käyntiin. Muutamassa oli henkilökuntaa auttamassa. Sitten oli vesihuvittelupaikka, soutulampi, erilaisia keinuja ja kiipeilytelineitä, eläinaitauksia (näyttivät ihan hyvinvoivilta), isoja kiipeilypaikkoja sekä Lännenkylä. Tämän lisäksi oli vielä sisätilatkin, joissa oli muun muassa kauhukuja, mutta niissä me ei edes oikein ehditty käydä, sillä aika meni niin nopeasti.

Mä tykkään tämän ikäisten lasten kanssa (eli 3- ja 6-vuotiaat, vauvaa nyt ei paljon kiinnosta) tosi paljon käydä just tuommoisissa huvittelupuistoissa, joissa lapset pääsevät itse kiipeämään ja tekemään kaikkea. Lintsi ja Särkkis on ihania, mutta niissä enimmäkseen istutaan laitteissa ja jonotetaan. Tuolla taas ei tarvinnut jonottaa mihinkään, sillä puisto oli niin laaja ja kaikkea aktiviteettiä oli niin paljon.

Ja ylipäänsä olen oppinut itsestäni, että tykkään tosi paljon touhuta tommosia juttuja lasten kanssa. Musta on niin taivaallisen kivaa nähdä, kun lapset on aivan tohkeissaan ja oikein hyppii innosta, kun niillä on niin kivaa. On niin hauskaa kannustaa niitä kiipeämään korkealle ja kehumaan, kun onnistuvat jossain.

Mä tykkään itsekin riehumisesta ja jaksan sitä aika hyvin, etenkin silloin kun siinä on pointti.

Meitä oli mukana nyt Lotta ja Pasi ja heidän kolme lastaan (heidän nuorin on vähän Didiä vanhempi ja keskimmäinen Alpun ikäinen) sekä minä kolmen lapseni kanssa. Jätin ihan suosiolla Tikin huvilalle, sillä se ei viihdy tuollaisissa paikoissa. Tiesin jo etukäteen, että me halutaan olla tuolla porttien kiinni menemiseen saakka (ja oltiinkin). Ja tiesin senkin, että jos olisin ottanut puolisoni mukaan, hän olisi jatkuvasti kysellyt, että koskas me voitais lähteä kotiin. Ja mä en kestä semmosta ilonpilaamista!

(Oon ennenkin puhunut tästä, mutta Tikillä on tapana aina kaikilla retkillä hoputtaa eteenpäin, mikä tuntuu välillä ihan älyttömältä, sillä miksi kiirehtiä jostain hauskasta hetkestä eteenpäin.)

Mä alan olla aika taitava kolmen lapsen kanssa seikkailija, etenkin kun Alppu 6 v on niin avulias. Ja etenkin, kun mukana on aina muuta aikuisseuraa, jotka auttavat kaikessa. En olisi kuuna päivänä mennyt tuonne yksin kolmen lapsen kanssa. Se olisi ollut täysi mayhem.

Nyt sen sijaan omituista kyllä, kukaan ei missään vaiheessa edes saanut mitään itkuraivaria tai meltdownia, vaan kaikki olivat läpi koko päivän iloisia. Uskomatonta!

Haluan ehdottomasti mennä noiden kanssa myös ensi kesänä Zoolandiaan. Olen alkanut jo haaveilla myös Puuhamaasta ja muista vastaavista. (Mietin tuossa, että muistan Puuhamaan, Visulahden, Tykkimäen, Särkänniemen, Linnanmäen sekä Vesipuisto Serenan tunnusmusiikit ulkoa. Ysärillä näitä taidettiin paukuttaa ihan huolella. Sen sijaan Zoolandialla ei tainnut olla mitään jingleä.)

No niin, nyt pitää mennä nukkumaan. Alppu kuuntelee tuossa vieressä Risto Räppääjä ja Villi kone -kirjaa puolikkaalla nopeudella. Hänen mielestään on huvittavaa, kun lukija kuulostaa humalaiselta mongertajalta.

Mutta niin. Musta ihaninta tällaisissa retkipäivissä on se, kun päivän päätteeksi lasten ihot ovat ruskeina hien, aurinkorasvan ja tomun yhdistelmästä, jalat ovat väsyneet ja kasvoja kuumottaa aurinko. Silloin tulee tosi onnellinen olo siitä, että on tommoset omat rakkaat lapset, joiden kanssa voi tehdä kaikkea ihanaa.

Previous
Previous

Hetkiä joita en aio muistella

Next
Next

Omannäköinen elämä