Interrail 2025

Voi että. Kun katson näitä kuvia, mut valtaa heti haikeus. Meillä oli vain niiiiin ihana interrail. 16 päivää, 9 ihmistä, ympäri Saksaa. Minä, sisko Lotta, hänen puoliso Pasi ja meidän 3 + 3 lastamme.

On kuvaavaa, että mä en kertaakaan odottanut, että matka loppuisi. Yleensä tulee jossain vaiheessa sellainen “oispa jo kotona”, mutta nyt oli vain niin mutkatonta ja kivaa koko ajan, että olisi voinut jatkua. Lapset vähän väsyi loppua kohden, ehkä minäkin sitten siinä samalla, eli oli tämä meidän 3—11-vuotiaiden serkuksille just hyvä.

Oikein mietittiin loppumatkasta, että miksi tämä meni nyt niin hyvin, ja tultiin siihen tulokseen, että ainakin siksi, että me kaikki kolme aikuista ollaan aika samalla sivulla siinä, mitä nuo lapset jaksaa tehdä ja mitkä jutut on niiden kanssa kivoja. Esim ei mitenkään megana museoita (Lotta ja Pasi kävivät yhdessä Hansamuseossa kahdestaan ja meidän koko jengi kävi Deutche Bahn -museossa yhdessä), ei megana ravintoloita (syötiin ehkä joka kolmas päivä raflassa). Sen sijaan paljon leikkipuistoja (meiän pitäis nyt jaksaa laskea, montako leikkipuistoa käytiin läpi!) ja kaupan antimien syömistä. Pari kertaa tehtiin myös itse ruokaa, esimerkiksi Hampurissa fetapastaa Merimieskirkolla.

Meillä on myös sama rytmi: kympin maissa ulos majoituksesta kokemaan ja näkemään asioita, ja sitten aika paljon kävelemistä. Oltiin yllätytty, miten nuo lapset jaksoivat! Meillä oli monena päivänä sellainen 15 000–20 000 askeleen päivä. Mulla oli tuplavaunut ja kantoreppu mukana, niin kolme pienintä pääsivät välillä lepäämään, mutta isot ne vaan jaksoivat kaikki nämä päivät käppää nurisematta. Olen ylpeä!

Myös kaupunkien vaihtorytmi oli erinomainen. Monessa paikassa oltiin se kaksi yötä, jotta ei tulisi liikaa matkapäiviä. Lisäksi vaikka alun perin oltiin ajateltu junailla Muncheniin saakka, me päädyttiin jäämään vain Nürnbergiin, mikä sekin oli loistava juttu. Saksaa ehtii nähdä halutessaan lisää myöhemminkin. (Ja mä olen viettänyt yhden joulun Munchenissa ollessani Erasmus-vaihdossa).

Jaahas, aloitetaan sitten matkakertomus. Tämä kannattanee lukea osissa – on pitkä. Nämä on nyt suoraan leikattu ja liimattu mun matkapäiväkirjasta, eli tuokiokuvia matkan varrelta.

9.–10.6. Helsinki–Travemünde

Meidän 30 tunnin lauttamatka Finnlinesin Finnmaidilla meni super kivasti! Oli ihanat hytit, joissa oli keulaikkunat, kiva leikkipaikka ja sen semmosta. Mun suosikki oli laivan kuntosali, jossa oli juoksumatto, joka antoi Itämerelle. Ai ai ai, siinä juostessa ja rahtilaivoja katsellessa.

Lasten mielestä matka meni liian nopeasti, oltiin Travemündessa tokan päivän iltana klo 21. Siitä bussilla Lyypekkiin, hotellissa nukkumassa 22.30. Se oli meidän tiukin siirtymä, ja meni lopulta kuitenkin tosi kivasti!

Lyypekin kukkakujat, vau!!!

11.6. Päivä Lyypekissä

Nukuttiin myöhään ja sain jatkaa hotellihuoneessa köllöttelyä, kun Lotta ja Pasi ottivat kaksi nuorempaa niiden huoneeseen. Yhtäkkiä tuli koputus: aamiaistarjoilua viereisessä huoneessa! Pasi oli käynyt kaupassa, vietettiin ihana eka aamu kuunnellen Peggyä ja toki Espresso Machiattoa, joka soi matkakajarista jatkuvasti.

Sitten kylille! Aloitettiin Holsten Portilta, jossa Lotta ja Pasi (hissan opeja molemmat) luennoivat kilpaa Hansaliitosta ja siitä, miten Lyypekki oli 1200–1500-luvulla satumaisen rikas: sodistakin saa rahaa, mutta kaupankäynti se on mikä kannattaa! 

Käännyttiin Pyhän Marian kirkolla katsomassa paholaisen patsasta. Tarun mukaan hän auttoi kirkon rakentamisessa, koska luuli että ollaan rakentamassa juottolaa.

Lounaan etsiminen oli tuskien taival, meillä on kuusi lasta, joille oikein mikään ei kelpaa. Lisäksi saksalaiset lounaspaikat aukeavat nähtävästi usein vasta kahdeltatoista. Lopulta löydettiin vanhastakaupungista nepalilainen, joka tarjosi myös Margaritaa ja ranskiksia (laadun tae). Pizza oli mega suolaista, mutta kuten toisillemme kerromme: kasvava lapsi tarvitsee suolaa.

Otettiin Lotan kanssa PAKON SANELEMANA oluet, sillä oli pelko, että tämä on päivän ainoa mahdollisuus nauttia jos ei nyt monta, niin ainakin yksi pitkä kylmä. No, se oli lyhyt ja vähän lämmin, mutta ajoi asian.

Sitten hortoilua vanhankaupungin upeilla kaduilla. Täällä kaikkialla tuoksuu vanha raha: rakennuskanta on upeaa. Rakastan myös kapeita salaisia kujia, joista osa on oikeasti niin ohuita, että ”hauta-arkun saa kannettua läpi” — juuri ja juuri.

Ja tämä ruusujen paljous!

Lotan ja Pasin unelmat toteutuivat, kun he pääsivät Hansamuseoon. Minä syötin sillä aikaa lapsille jäätelöä ja vein puistoihin.

Oli aika hakea hotellilta (juna-aseman vieressä, B&B) kamat ja suunnata junalla Hampuriin. Ei käytetty vielä reilipäivää tähän, vaan ostettiin liput. Yhdeksältä ihmiseltä 53 e — ei paha. Junamatka kesti 45 minuuttia ja oli silmitöntä riehumista. Mutta perille päästiin!!

Metro Suomen Merimieskirkolle, kaupasta iltapalaa. Sijainti on aivan täydellinen, lähellä sataman aluetta ja puistoja. Nukahdettiin nopeasti, onnellisina.

12.6. Hampurin eka päivä

Tänään luvattiin väsyneille lapsille, että vietetään löysä päivä hampurilaisissa leikkipuistoissa, eikä paahdetta niin kuin eilen (Lyypekissä 16 870 askelta). Lopputuloksena 19 430 askelta. Ja lapsille leikkipuistoriekkumiset lisäksi. Noooh

Aloitettiin päivä neljällä leikkipuistolla. Saksalaiset todella osaa leikkipuistot! Ihania erikoisia vekottimia, paljon puurakentamista ja vesileikkijuttuja.

Saatiin paikalliselta Aulilta mahtavia Hampuri-vinkkejä, joista tähän mennessä ollaan käyty näissä:

Planten un Blomen: ihana kasvitieteellinen puisto, jossa kaksi isoa leikkipuistoa. Ostettiin Aldista lounas ja nautiskeltiin. Lapset riekkui puistossa.

Kavuttiin valtavan bunkkerin huipulle (Feldstrassenmetroaseman vieressä). Sinne pääsi ilmaiseksi ja sieltä näki koko Hampurin.

Käpyletiin takaisin majapaikalle Merimieskirkolle, Lotta teki meille fetapastan (meillä on huoneessa keittiö), ja juotiin yks vehnäolut.

Olikin aika lähteä illan päänähtävyyteen, Miniatur Wunderlandiin eli miniatyyrimaahan. Kierreltiin kauniin sataman kautta, tää Hampurin satama-alue on upea. Miniatyyrimaa oli lopulta aika ihana, kun lapset oli siitä niin innoissaan! Se riemu tarttui muhun.

Isot kävi Elbphilharmonien illaisella näköalatasanteella, jossa on hyvät näkymät Elbelle ja satamaan. Rakennus on upea!

Takaisintulomatkalla lapset oli aivan finaalissa (”Mä olisin halunnut merenneito-matkamuiston!!!!”), joten pysähdyttiin jäätelölle. Majapaikassa sitten nutellaleipää ja rentoutumista.

Nyt vielä vähän vehnäolutta ja huomisen suunnittelua. Jos vaikka vähemmän askelia.

13.6. Toinen päivä Hampurissa

Lapset olivat toivoneet rannalle pääsyä ja päivää, jolloin ei kävellä kauheasti — ja lasten toiveita on parempi kuulla näissä asioissa.

Pakattiin aamulla kaikki kamat ja lähdettiin niiden kanssa majapaikastamme Merimieskirkolta. Käveltiin pari minuuttia satamaan, josta noustiin vesibussiin nro 62 (julkista liikennettä) ja seilattiin vartin verran Övelgönnen pysäkille.

Sieltä avautui upea hiekkaranta Elbe-joen varrelta. Oli huimaa katsella joen toisella puolella kelluvia valtavia konttialuksia. Tää Hampuri on nostureineen päivineen niin satamakaupunki kuin voi olla. Lapset keräili näkinkenkiä ja leikki hiekassa. Me istusteltiin nautinnollisessa lämpimässä tuulessa. Vesi oli suht lämmintä, muttei annettu lasten muuta kuin kahlata, kun tämä on vähän sellainen ui omalla vastuulla -ranta — ei virallinen. Mutta oli söpöä katsella saksalaisten päiväkotiryhmien retkiä. Täällä lapset retkeilee selvästi paljon.

Rantapromenadilla olisi ollut tarjolla monia fish and chips -ravintoloita, mutta me käveltiin niiden ohi, ihailtiin laivan muotoon rakennettua Docklandia (olisi päässyt kiipeämään katolle, mutta lapset oli jo väsyneitä). Hypättiin bussiin Reeperbahnille ja siitä S-junalla Hamburg Hauptbahnhofille, josta haettiin ruokaa ja noustiin seuraavaan junaan kohti Bremeniä. Reilaamista parhaimmillaan: ei aikataulua, ei varauksia, mennään kun huvittaa. 

Illalla Bremenissä käveltiin pieniä kauniita ruusukujia pitkin vielä lasten kanssa majoitusta lähinnä olevaan leikkipuistoon (ne on kaikki täällä suht taianomaisia). Tänään sitten kunnolla tutustutaan tähän kaupunkiin!

Bremen 13.–14.6.

Meille suurin syy pysähtyä Bremenissä oli se, että ollaan vuodesta toiseen luukutettu Pikku Kakkosen Satuaarteita, ja yli sadan sadun rupeaman eka tarina on: Bremenin soittoniekat. Oon kuullut sen kymmeniä ja kymmeniä kertoja.

Aasi, koira, kissa ja kukko — bändi kasassa. (Tarinahan kertoo siitä, miten käy jos maassa ei ole toimivaa eläkejärjestelmää. Teuraalle tai Bremeniin katusoittajaksi.)

Ekana iltana bongattiin meidän majapaikan läheltä leikkipuisto (laitan aina Google Mapsiin playgrounds, ja siitä saa listan kuvineen kartan leikkipuistoista). Päädyttiin tämmöseen Spielplatzinitiative Vasmerstraße ja sehän oli aivan upea, kuten nää saksalaiset leikkipuistot on. Aikuisille bisse käteen, lapsille täysi höökä päälle. Ihanaa!!!!

Seuraava aamu aloitettiin turreilulla. Ratikalla tuomiokirkolle ja kuvat Bremenin soittoniekkojen kanssa. Check. Jotenkin onnistuin huutamaan siinä lapsille kun eivät mun mielestä käyttäytyneet niin kuin piti, olin nälkäinen tai jotain, kaduin tietty riehumistani jälkikäteen, mutta kuvissa ollaan iloisia.

Käveltiin hypetetyille Schnoorin pikkukujille, mutta ne oli niin tukossa turisteista, että vedettiin vain yhdet jätskit ja jatkettiin eteenpäin joenrantaan. Siellä syötiin ranskikset ja bisset biergartenissa. Ai ai!

Koska oli 32 astetta lämmintä, suunnattiin Stadionbadille, joka oli aivan mahtava maauimala suht keskustassa.

Sieltä vielä kaupan kautta leikkipuistoon: matkan varrelle osui tämmönen kuin Gleimi. Tosi söpö! Syötiin illallinen. Tavaksi on muodostunut: aikuisille valmissalaattia (vitsi isot salaatit on täällä edullisia, jotain 3 e), isoille sushi-boksit ja pienille jotain paistopistekamaa. Täydellinen ilta. 

Seuraavana aamuna noustiin junaan kohti Heide Parkin huvipuistoa.

Bremen yllätti: Luulin sitä pikkukaupungiksi, mutta se olikin puolen miljoonan ihmisen iso paikka ratikkaverkostoineen. Kauniita kapeita katuja upeine kivitaloineen ja ruusuinen. Kyllä täällä kannatti käydä, vaikka soittoniekat nyt jäivät huutokonsertin jalkoihin. Onneksi Suomessa on toimiva eläkejärjestelmä!

15.6. Haide Park

Me juostiin äsken lämpimässä kaatosateessa leirintäalueen pizzapaikasta tänne meidän hassuun piraatti-teemaiseen hotellihuoneeseen. Kaikkialla oli kamalan vihreää ja annoin lasten mennä paljain jaloin. Huoneessa riisuin ne litimäristä vaatteistaan ja laitoin lämpimään suihkuun. 

Kuuntelin, kun 3-vuotias jutusteli isoveljelleen ja sade ropisi ikkunaan. ”Tykkäätkö sä pizzasta? Tykkäätkö sä tortusta?”

Jostain iski sellainen valtava onni. Että miten tämä elämä näiden ihmisten äitinä onkin niin ihanaa ja miten kivaa on tehdä niiden kanssa tätä reissua.

Me ollaan oltu tänään 7 tuntia huvipuistossa (Heide Park) ja on ollut vain niiiin kivaa. Enkä mä olisi ikinä tullut tänne ilman noita lapsia (tai isosiskoa, joka varasi nää liput ja hotellin). Enkä mä tuntisi ikinä näin isoa rakkautta ilman noita lapsia.

Kaikki kolme simahti heti, mä katselen vielä vähän ikkunasta ulos huvipuiston ja sitten alan itsekin koisaa.

16.6. Nürnberg

Rakastuin tähän siltojen ja suihkulähteiden kaupunkiin viimeistään silloin, kun ensimmäisenä aamuna eräs mies pysäytti meidän seurueen vanhassaksupungissa. Hän alkoi liikutuksen vallassa kertoa, miten paljon rakastaa lapsia ja tuuppasi 10 euron setelin mun käteeni. ”Lapsille jäätelöt.” Danke schön!

Pian hän palasi ja pyysi setelin takaisin. Ajattelin että ok ok, mutta sitten mies antoikin 20 e setelin, koska kuulemma kymppi ei tälle seurueelle riitä. (Hän oli oikeassa: jätksipallo on täällä 1,5–2 e).

Saatiin erinomainen vinkki mennä kello 12 katsomaan Frauenkircheniin, kun kirkon seinästä tuli figuurit kellon soidessa ulos ja pyöri ympyrää. Elämys!

Siitä kavuttiin ylös Burgille eli linnaan. Syötiin kaupasta haettu salaatti/sushilounas ja katseltiin upeita maisemia. Nukutin pienimmän päiväunille ja ihailin Burggarten/ Rosengartenin kukkaistutuksia.

Puistoa lapsille ja radleria aikuisille. Oli söpöä kun yksi seurueen typyistä bongasi Aasia-kaupan, josta osti mosheja ja ”kuorittavia karkkeja” ja teki omalle whatsapp-kanavalleen maisteluvideon.

Illalla kävelyretki Rosenauparkiin. Nämä saksalaiset leikkipuistot on ihanan eksoottista.

17.6. Nürnberg

Toisena päivänä uv-indeksi oli 8, joten päätettiin että nyt ollaan tovi sisällä: Deutsche Bahn -museoon! Ihailimme Otto von Bismarckin pottaa ja lapset olisivat viihtyneet kolmannen kerroksen leikkipaikassa vaikka koko päivän. Siellä pääsi junaan kyytiin!

Päiväunet hotellilla (yövyttiin ihan ok-hotellissa erinomaisella sijainnilla, vanhan kaupungin vieressä: Premier Inn Nürnberg City Opernhaus Hotel). Illaksi käveltiin upealle kaupunkirannalle: Insel Schüttille. Sinne tuodaan kesäisin iso määrä hiekkaa ja valtava kasa aurinkotuoleja. Uimaan ei pääse, mutta kahluuallas ilahdutti lapsia.

Kirjoittelen tätä junasta matkalla Berliiniin, ollaan 3 tunnin matkan puolivälissä. Istutaan lasten kanssa vaunun eteisessä (juna on täysi). Ne kuuntelee Heinähattua ja Vilttitossua ja mä kattelen alavia saksalaisia laaksoja ja tuulimyllyjä.

Seuraavaksi luvassa juhannus Berliinissä!

18.6. Berliini

Mut täytti sellainen lapsuuden kutkuttava ilo, kun astuttiin ulos junasta Berlin hauptbahnhofilla. Vihdoin täällä!

Olen rakastanut jokaista saksalaista kaupunkia, jossa ollaan käyty — mutta Berliini on aina Berliini.

Purettiin lapsista pahimmat 3 tunnin junamatkan jälkeiset energiat rautatieaseman lähellä olevassa puistossa. Hypättiin u bahniin ja noustiin ulos kadulle Kreuzbergissä. Ja just tää on se syy, miksi mä rakastan tätä.

Ihmiset on niin kauniita erikoisine upeine rentoine tyyleineen, kadut on täynnä tuoksuja, ääniä, kasveja, väriä ja elämää. Jalkakäytävät pitkine pöytineen ja penkkeineen, väki viettämässä torstai-iltapäivää.

Meidän Air bnb on kiva, sijaitsee pohjakerroksessa Mittenwalder Straßella. Kaks makkaria ja iso olkkari, eli hyvä meidän yhdeksikölle.

Pyysin mun Berliini-jumala-Mirjalta listan ravintoloista ja leikkipuistoista. Ensin suunnattiin lähi-aasialaisen, Umamiin. Ollaan syöty aika vähän ravintoloissa, kun meidän lapset on aika nirsoja ja riehuvaista sorttia (tai siis mun 3 v). Mutta täällä aiotaan pakottaa ne nauttimaan ulkona syömisestä.

Käyskenneltiin Viktoria Parkiin, ihmeelliseen keitaaseen keskellä Kreuzbergiä. Miten ihanalta tuntui, kun Mirja ilmaantui sinne!

Sit vaan kävelyä, jäätelöä, lasten kiipeilyä vesuputouksessa, mitä näitä nyt.

Käytiin vielä iltapuistossa korttelin päässä kodista. Oli tarkoitus juoda vielä lasilliset lasten nukkumaan menon jälkeen, mutta ei me kyetty.

Tänään luvassa on lapsien unelmoima shoppailupäivä (k-pop-kauppa!), lisää ystävien näkemistä ja tietenkin juhannus.

Kuten meidän 3 v hokee: OO ÄM GEE ITS KREISI ITS PARTI!

19.9. Juhannusaatto Berliinissä

Meillä ei ollut etukäteen sen suurempia Berliini-suunnitelmia, mutta niin vain kävi, että päästiin osalliseksi paikallista vieraanvaraisuutta ja tutustuttiin kaupunkiin täällä asuvien kautta.

Juhannusaattona aamupäivä oli meidän isojen lasten unelmapäivä: Pääsivät shoppailemaan Mall of Berliiniin. Ai ai mitä löytöjä saatiin. Mm Black Pinkin keräilylevy! Mä vedin sillä aikaa pienten kanssa parissa eri puistossa. Käväistiin lounaalla isojen kanssa, ja siellä oli 3 kerroksen liukumäki, jota en todellakaan laskenut (lapset toki).

Illaksi saatiin kutsu ystävien luo Prenzlaueriin Heinin ja Jarnon ihanaan kotiin. Tehtiin kukkaseppelettä, skoolailtiin, syötiin Heinin fantastista britakakkua, lapset menivät viereiselle kentälle pelaamaan futaa.

Oli niiin kiva ilta.

20.6. Juhannuspäivä Berliinissä

Suvi oli kutsunut meidät Friedrichshainiin hengailemaan puistoissa. Syötiin hodarilounaat ja lapset plutasi vesileikeissä. Suvi on Hesarin kirjeenvaihtaja, ja oli kiinnostava kuunnella näkemyksiä Berliinin ja Helsingin eroista (joista ilmestyikin ansiokas juttu Hesariin seuraavana päivänä): Berliiniläiset ottaa rohkeammin itse kaupunkitilaa haltuun, helsinkiläiset odottavat että joku muu järjestää. Ja lasten kasvatuksesta: täällä 4-vuotiaat käy päiväkodin kanssa jo 4 vuorokauden yönyli reissulla ilman vanhempia! 

Levitettiin Suvin pihalle ex tempore juhannuspiknik, ja koska Berliinissä oli iso katumusatapahuma, Fête de la Musique, päästiin nauttimaan livemusasta. 

Suvi suositteli meille viel paikallisen punk-pizzerian, Il Ritrovon, jossa oli ”niin kova meteli, ettei lasten sekoilu kuulu tai haittaa”. Oikeassa oli. Suosittelemme mekin!

Vielä yhden leikkipuiston ja jäätelöiden kautta kotiin. Illaksi lähdin Berliinin yöelämään! Mirjalla oli majapaikka Neuköllnissä aivan uskomattomalla parvekenäkymällä. Istuttiin, juotiin viiniä ja katsottiin auringonlaskua ja puhuttiin mm siitä, miten yhteiskunnallisessa keskustelussa ihmisten, politiikkojen jne pitäisi sanallistaa vähintäänkin itse itselleen, millaisesta ihmiskuvasta käsin maailmaa tarkastelee. Ja aika monesta muusta asiasta.

Sit Mirja vei mut ihanan drinkkibaariin keskelle puistoa mutta en muista sen nimeä. Ja yhden aikaan yöllä otin metron takas Kreuzbergiin, hyvin onnellisena kaikesta.

Ihania ihania päiviä!

22.6. Vika päivä Berliinissä ja yöjuna kohti Tukholmaa

Viimeinen päivä Berliinissä oli kuuma (34 astetta) – ja sunnuntai, eli kaikki paikat olivat kiinni. Etenkin kaupat. Koska Air bnb:stä piti poistua klo 11, me vaan vähän summan mutkiassa suunnattiin yhteen puistoon, jossa oli vesileikkimahdollisuudet. Siellä tovi, sitten bongattiin vierestä semmonen ihana siirtolapuutarha, jossa oli kahvila. Oltiin siellä niin pitkään, että päästiin vikoilla metrolippuajoilla keskustaan lähelle rautaiteasemaa, toiseen puistoon.

Tosin lol, tajuttiin vasta siellä, että yöjuna lähtee toiselta asemalta. Mutta lopulta se ei haitannut, koska s bahnilla pääsee reililipulla, niinpä vaihdettiin asemaa, käytiin syömässä mäkkärillä illalliset sitten alkoi seikkailu.

Oltiin pakattu paljon vettä ja eväitä mukaan meidän 15 tunnin matkalle.  Juna lähti Berliinistä 18.40 ja sen oli määrä saapua Tukholmaan 10 aamulla. Muut nukkui 6 hengen hytissä, mä ja kaksi pienintä lasta kahden hengen hytissä. Sängyt oli pehmeät ja molemmissa pystyi istumaan pää pystyssä. Aluksi oli aika kuuma, mutta onneksi ikkunoita sai avattua reilusti. Kasilta konnari tuli muokkaamaan sohvasta alapedin. Iltatoimet ja nukkumaan. Juna pysähtyi kympiltä Hampurissa.

Lapset sammui heti sen jälkeen, mä valvoin neljään, läpi Köpiksen ja Malmön. Nukuin vähäsen lapsi kainalossa. Mun hyttiluokkaan kuului aamupala, se oli hyvä. Pian alkoi kuulutukset, että juna on myöhässä. Mutta fiilis oli hyvä läpi matkan. Meillä ei ollut kiire.

23.-24. Tukholma ja laiva Suomeen

Kun saavuttiin Tukholmaan klo 13 (eli juna kolme tuntia myöhässä), lapset oli nälissään, joten vietiin ne Kulturhusetin alakertaan sushibuffettiin – minnekäs muualle! Sitten Scandiciin yöksi, ja siis ei me jaksettu enää sieltä minnekään lähteä. Vähän kävin meiän typyn kanssa Åhlensissa kattomassa, oisko sille jotain kivaa lelua (koska lelu – tärkein asia maailmassa!!!), mut ei löydetty ja sitä se vähän harmitti.

Seuraavana aamuna taksilla Kapellskäriin ja Finnlinesin aivan uudella Finncopuksella yli kohti Naantalia. Vitsit että oli hieno laiva ja hieno spa-osasto. Nautimme!

Ah, kaikesta vois puhua vaikka kuinka paljon, mutta tämä oli tällainen raapaisu ja tuokiokuva sieltä täältä.

Oli vaan niiiiin ihana reissu, ja haluan ehdottomasti tällaisia tuleviin kesiin paljon! <3