Kaikki on vielä edessä

Heinäkuun alku on samaan aikaan sekä huumaava ja toiveikas että pikkiriikkisen paineinen. Näin on joka vuosi.

Asetutaan huvilalle, sillä lailla “täältä ei sitten lähdetä mihinkään” -asetutaan, ja sitten mietitään, että mitä kaikke tässä nyt on edessä. Että onko tarpeeksi aurinkoa luvassa, ah on ollut vähän sadetta ja tuulisia päivä, tuleeko koko heinäkuusta tällainen kääk mitä sitten meneekö hommat pieleen.

Ja samaan aikaan on se huuma, että ensimmäistä kertaa tehdään juttuja, joita tehdään vielä seuraavan neljän viikon aikana monen monta ihanaa kertaa.

Ensimmäistä kertaa…

maistetaan Juhan keittämiä Rainion uusia perunoita, grillattuja ja järjettömän hyvin maustettuja kasviksia ja istutaan Keskitalon pihalla syömässä

käydään uimassa Kyliksessä eli Kylänrannassa – voi miten rohkeita nuo lapset ovat. Oli vesi mitä tahansa, sinne ne hyppivät!

uidaan omalta laiturilta kellukkeiden kanssa (ja minä lasten uimavalvojana teen mun 1980-luvun airobic-pakaralihastreenejä – tää on mun joku omituinen fiksaati0 tuolla alalaiturilla, en tee niitä missään muualla)

pelataan Juhan kentällä jalkapalloa

kahmitaan mustikoita metsästä suoraan suukkuluukkuun (ovat jo ihan kypsiä isoksi osaksi, ja niitä on paljon)

juodaan Lotan kanssa kahvia kuistilla ja katsotaan järvelle

saunotaan meidän huvilan saunassa ja lapset istuvat lauteilla kylpyammeissaan

kylvetään niissä ammeissa myös kuistilla, ihanat kullanmuruset! (Lasten kylpemisen katsominen herättää mussa välittömän rakkauden pakahduksen.) Mun pitää varmaan ostaa kolmas amme, kukaan lapsista ei mahdu enää ämpäriin.

poimitaan tien pientareelta metsämansikoita ja yritän jaotella pomimiani mansikoita lapsosten suihin tasaisesti, jotta ymmärtävät että äiti rakastaa jokaista yhtä paljon

kuunnellaan esikoisen soittolistoja ja tanssitaan, siitä on tullut melko hyvä dj.

roikutaan mun äidin (mumman) vaahteraan ripustamissa renkaissa ja meidän vanhempien tehtävä on vähän pelätä, että kuka tulee päälleen ja toivottavasti ei pahasti

taistellaan bofferimiekoilla ja toivotaan, ettei kukaan lyö liian kovaa

tehdään kärrynpyöriä Keskitalon suurella nurmella

syödään kuistilla välipalavoileipiä ja hedelmiä

ahmitaan Juhan ja Äbän jälkkäreitä aina letuista mansikoihin

uidaan Kesäranansta niin pitkään ja tarmolla, että huulet on siniset ja koko keho hampaita myöten tärisee, mutta kun on hauska projekti kerätä leviä ja lumpeita, niin ei sitä kesken voi jättää!

katsotaan aamu- tai iltaleffoja koko serkkukatraan voimin

vähäsen tapellaan siitä ja tästä, tänään muun muassa huusin lapsille, että “minua ei saa häiritä kun harjaan hampaita, silloin haluan olla RAU-HAS-SA!!!!” (tämä on mulle pyhä toimitus, ja just silloin ihmiset aina haluais olla mun sylissä – MIKSI?!!!)

ahmitaan kesäkirjoja. Tänään luin alusta loppuun Claire Keeganin Nämä pienet asiat (Tammi 2023), aaaah miten uskomattoman hieno teos! (Ja lyhyt, lukee parissa tunnissa.)

koetaan vähän huonoa omaatuntoa siitä, että varsinkin sadepäivinä lapsille tulee annettua liikaa ruutuaikaa ja sitten se hermostuttaa ja hermostuksen purkaa lapsiin ja nönnönnööö

koetaan omahyväisyyden hyrskäyksiä niistä päivistä, kun lapset ovat vain meuhkanneet koko päivän metsässä, ampuneet vasta hankitulla jousipyssyllä (kaksi vanhinta ovat lukeneet just Nälkäpeli-trilogian kaksi ekaa osaa, kolmatta eivät saa lukea kun se on semmosta ihme kidutusta alusta loppuun)

varoitellaan ja vannotetaan. Ette mene rantaan ilman aikuista, ette kiipeä liian korkealle, ette juokse keppi kädessä, ette lyö toista, ette ota toisen uimarenkaasta yllättäen kiinni.

käydään hauskoja ja syvällisiä ja kaikenlaisia keskusteluja, unelmoidaan, muistellaan, mietitään ja suunnitellaan.

katsellaan lapsia, loputtomiin. Rakkaudella, ylpeydellä, ihastuksella. Että tommosia ihania ne on.

Tätä kirjoittaessani olen juuri valmistautunut Ulla-myrskyyn: laitoin huussin oven salvan kiinni(!), poimin kaikki irtoesineet, pyyhkeet crocsit sun muut pihalta, siirsin futismaalin seinää vasten kumoon, otin pulloihin vähäsen vettä (sähkökatkokset) ja aloin tunnelmoida!

Lapset nukahti jotenkin extra helposti tänään, mikä oli ihanaa! Enemmän vapaa-aikaa iltaan.