Mäkisen leipomolla ystävien kanssa

Jostain syystä kanssamatkustajia naurattaa aina ratikassa, kun lapseni huutaa riemuissaan nähdessään keltaisen M-kirjaimen:"Äiti!! Tuolla on Mäkkäli!!!"Ehkä heitä naurattaa lapsen vilpitön innostus tai sitten se, että he tajuavat, että kyllä vain, meidän perhe on käynyt sen verran McDonaldsilla, että tutuksi on logo tullut. (Tai kuten Alppu sanoo: Mäx Tonaltsilla. Tai kuten opin yhdeltä ystävältäni: Mäkisen Leipomolla.)Hassua, että Mäkkäristä on muodostunut minulle nimenomaan paikka, jossa käydään lasten kanssa. Kävin itse siellä lapsena ja teininä (Mäkkärisynttärit, never forget), mutta sitten tuli noin 15 vuoden tauko, jolloin siellä ei tullut käytyä. Kuitenkin nyt taas, kun minulla on oma lapsi, niin Mäkkäri on takaisin menuussa. Se on niin nopea, niin edullinen (verrattuna muualla ulkona syömiseen) ja niin lapsiystävällinen ravintola. Siellä ei saa ikinä pahaa silmää, vaikka lapsi vähän mekastaisikin. Tai monta lasta. Eikä ehkä niin vähänkään. On myös varmaa, että lapsi suostuu aina syömään siellä.Mäkkärillä on kiva käydä silloin tällöin. Välillä maanantaisin muskarin jälkeen, joskus viikonloppuisin, kun sovitaan kavereiden kanssa treffit sinne. Sen verran harvoin, että sinne meneminen tuntuu erityiseltä, mutta sen verran usein, ettei se ole lapselle mikään kielletty hedelmä. Ajattelen, että välillä voi syödä pikaruokaa, kun päivittäinen ruokavalio on kunnossa.Meille tuosta Vallilan McDonaldsista on tullut kantis. Paras muisto sieltä on ollut se, kun Raisa piti vuosi sitten 33-vuotissyntymäpäivänsä siellä. Mäkkärisynttäreiden comeback. (Tosin tällä kertaa kukaan ei päässyt paistamaan omaa hampurilaista. Ilmeisesti osa meistä oli paistanut niitä aika monta opiskeluvuosinaan.)Itse olen jo pitkään syönyt kasviswrappeja ja -hampurilaisia Mäkkärillä. Olemme kuitenkin Raisan kanssa vähän ihmetelleet, miksei Happy Mealissa ole ollut lihatonta vaihtoehtoa. Etenkin tällä Vallilan seudulla monet lapset ovat kasvissyöjiä. No, ei tarvitse ihmetellä enää. Nyt McDonaldsiin lanseerattiin vegaaninen Happy Meal.Siinä pääruoka on neljä Falafel Bitesiä, jonka lisukkeeksi saa omenalohkot, miniporkkanat tai pienet ranskalaiset perunat. Juomaksi voi valita Tropicana mehun (omena tai appelsiini) tai veden. Tai jos maitotuotteet menee, niin sitten maidon.Me teemme yleensä niin, että minä otan omaan annokseeni ranskikset ja Alpun annokseen porkkanat, ja sitten Alppu saa syödä minulta myös ranskiksia, kunhan syö ensin omat porkkanansa. (Tämän verran minussa on kasvattajahenkisyyttä Mäkkärilläkin.)On kyllä siistiä, että tällaiset isot toimijat ovat ruvenneet tarjoamaan kunnolla kasvisvaihtiksia. Niin se maailma muuttuu!

Previous
Previous

En enää koputa puuta

Next
Next

Pahvilaatikko on aarre