Pahvilaatikko on aarre

*Olen saanut pahvilaatikon ja sen sisällön Reimalta.Se hyvä puoli lapsissa on, että moni aiemmin roskana pidetty asia muuttuu niiden seurassa leikkikapineeksi, josta riittää tunneiksi iloa. (On lapsissa muutama muukin hyvä puoli, mutta tämä on selvästi tärkein.)Kun minulle tulee kirjalähetyksiä, ja ne on kääritty sellaiseen isoon paperiin, olen ottanut tavaksi levittää tuon paperin ruokahuoneen pöydälle. Jostain syystä on hauskempi maalata sellaiselle isolle paperille, rakentaa sitä kuvaa aina vähän kerrallaan lapsen kanssa. Maalausleikin jälkeen ja paperin kuivuttua taittelen sen askarteluhyllylle (eli "tänne kaikki moska jolla ei ole paikkaa" -hyllylle), josta sen voi sitten nostaa esiin taas seuraavalla kerralla.Yksi tällainen iso paperi saattaa kestää kymmeniä maalauskertoja.Mikä parasta, lopuksi tuon ryönäsen ja täynnä taidetta olevan paperin voi dumpata paperinkeräykseen.Sitä muuten en ollut ennen vanhemmaksi tulemista tiennyt, että lapsen kanssa askaroiminen ja maalaaminen tarkoittaa yleensä sitä, että minun täytyy tehdä kaikenlaista."Äiti, piirrä SAMALA SE KUIN." "Äiti, piirrä Make-rekka."Ei kun piirrä sinä, sinähän osaat tosi hyvin!"Ei! Äiti piirrä sinä! Piirrä!"Olin myös kuvitellut, että saisi piirtää vaikka jotain ihania metsän eläimiä tai vaikka kukkasia. Ei. Joutuu piirtämään saastaisia autoja.Nyt olen ottanut myös pahvilaatikot käyttöön. Pahvilaatikon lisäksi tarvitaan vain maalia, tusseja, ehkä mattoveitsi ja vähän teippiä. Ja ai että, tästä riittää tekemistä. Koin taas uskomattomia vanhemmuuden omahyväisyyden hyrskäyksiä, kun askaroimme tätä autotallia pitkän tovin – ja moneen otteeseen.Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli aivan uskomattoman ruma. Siis karmivan näköinen ilmestys, joka nyt sitten vie tilaa meidän olohuoneen lattialla.Mutta! Tämä toteuttaa sekä lapsen että aikuisen unelman: Alppu voi leikkiä sillä aikansa, ja kun hän jonain päivänä osoittaa kyllästymisen merkkejä, niin minä taittelen tuon ITE-taideteoksen ja vien sen pahvinkeräykseen.Tuo LAEPÄI ei muuten ole mitään suloista "äitin ja pojan keksimää salakieltä", vaan tulos siitä, kun Alppu toivoi, että piirrän hänelle "Lillin ällän, Alpun aan, Einon een" ja niin edespäin.Kiitos myös Reimalle pahvilaatikon sisällöstä, eli näistä tämän talven haalarista ja parkatakista sekä kengistä. Ovat hyvin kauniit ja myös Alppu approves.Oletteko askarrelleet roskista/kierrätysmatskuista jotain leluja?Jaa vinkit, niin otan ne käyttöön. Edessä on talven pitkät ja pimeät illat sisällä.Lue myös:Vanhemmuuden omahyväisyyden hyrskäykset

Previous
Previous

Mäkisen leipomolla ystävien kanssa

Next
Next

Mihin vastuulliset sijoittajat laittavat rahansa?