Hetkiä, jotka joutavatkin mennä
Äskeinen postaus äityi niin äiteläksi, että tuuppaan heti perään myös tämän: kesässä on ollut paljon hetkiä, joita en muistele kaiholla.
Hetkiä, joita jään kaipaamaan
Viimeinen ilta huvilalla.
Viiltää hetken
Viime lauantaina tunne iski ensimmäisen kerran: tämä kesä loppuu ja en saa sitä koskaan takaisin.
Kemiönsaari ja Hanko
Kävin lasten kanssa road tripillä!
Jos täällä haluaa ajan pysäyttää
Elämän isot ihanat jutut ovat usein jonkinlaisen sattuman seurausta.
Mun pienet ihanat
Nyt heinäkuussa olen tehnyt sitä, mitä teen aina heinäkuussa: valokuva-albumia edellisestä vuodesta, eli nyt käsittelyssä on vuosi 2023.
Emälä ei ole hassumpaa
Äsken mun suustani kuultua: “Nyt seuraavat 30 minuuttia ette häiritse mua. Vaikka syttyis tulipalo, älkää puhuko mulle.”
Postikortti Turusta
Täällä Turussa on tänäkin kesänä koettu monia monia suloisia hetkiä. Niistä on kiittäminen lapsia, kahdeksan hengen serkkukatrasta, joiden hupsutusten seuraaminen on kuin katsoisi vierestä Melukylän lapsia (jotka kiroilevat).
Kesää täydellä teholla
Lapset on trampalla, pienin isänsä kanssa metsäretkellä, minä hetken rauhassa, kiitos ja ylistys!
Vappu 2024
Uutta elämävaihetta on kestänyt jo yhdeksän vappua.
Onnellista onnellista
Jostain mieleen tulvahti sellainen hyvänolon tunne, että ai että ja voi vitsi ja kyllä.
Risteilimme ja juhlimme ystävyyttä
Voi että mikä ystävyyden reissu me tällä viikolla tehtiin.
Tavallinen, leppoisa maaliskuu
Jos tammikuu kesti kolme kuukautta niin maaliskuu on musta hurahtanut noin viikossa ohi. Ensi maanantaina alkaa jo huhtikuu!
Hiihtoloma 2024
Mä olen tällä hetkellä täynnä sellaista euforista rakkautta lapsiani ja perhettäni kohtaan. On ollut niiiiin ihana hiihtoloma, että se on tuntunut korjaavalta kokemukselta alkuvuoden kauheuksiin verrattuna.
Keväinen olo
Tällainenkin hetki voi olla ihmisellä: kuopus nukkuu ja kaksi vanhempaa ovat kavereiden luona kylässä. Puoliso pelaa Call od Dutyä ja minä juon kahvia hiljaisessa kodissa.
Blogijoulukalenteri luukku 2: lasten kalenterit
Hei mä innostuin kovasti tästä blogijoulukalenteri-ideasta!
Marraskuu on soljunut tuttuun tapaan
Istuskelen junassa Turusta Helsinkiin, sain juuri äsken nuorimman heijattua (pienen itkuraivon saattelemana) uneen. Olen siirtynyt siihen vaiheeseen, jossa laulan millä tahansa julkisella paikalla Kas kuusen latvassa oksien alla, jotta tuo ukko vain nukahtaisi.
Isänpäivänä onnellinen olo
Tänään tuli taas yksi niistä hetkistä, kun onnenhyrskäys ottaa vallan. Istuskelin sohvalla ja lueskelin Tuomo Yrttiahon esseetä siitä, miten elämä neljän lapsen kanssa on palkitsevaa ja kivaa.
Lokakuu: Turkua, metsää, Tamperetta
Lokakuussa syksy ja syksyn tuomat kiireet alkoivat.
Taapero 1 v 5 kk
1 v 5 kk ! Melkein puolet tokasta vuodesta takana, ja minä olen siitä iloinen.