Pakahdun, enkä haluaisi
Viimeinen ilta huvilalla. Mulla on koko päivän ollut pala kurkussa, sillä tuntuu aika kamalalta se, että nyt tämä odotettu ja kaikkien odotusten arvoinen kuuden viikon huvilarupeama on tullut päätökseen.
Huvilan remontoitu piha
Huvilan piha: se on nyt valmis! Antakaa kun kerron.
Rakas on jo 3 kuukautta
Meidän vauvukka, jo kolme kuukautta!
Hetkiä joita en aio muistella
Kesä on ollut tähän mennessä taianomaisen ihana. On ollut valtavan paljon suloisia hetkiä, joiden tunnelmaan haluaisin palata muistoissani. Mutta. On tämä kesä ollut myös paikoin aika raskaskin.
Ihan koko päivä Zoolandiassa
Isosiskoni Lotta sanoi, että kannattaa olla paikan päällä jo kello kymmenen kun portit aukeaa. Lapset nimittäin viihtyvät Zoolandiassa helposti koko päivän.
Omannäköinen elämä
Mielestäni jokaisen kannattaa välillä kysyä itseltään: Missä olisin kaikkein mieluiten juuri nyt? Minulle vastaus on selvä. Meidän huvilalla, Turun saaristossa Kakskerrassa.
Kun tutustut menoon tamperelaiseen
Tämän kesän retki tehtiin Tampereelle. Lasten serkut (eli Tikin veljen perhe) ja mummo asuvat siellä, joten siellä on kiva käydä niin usein kuin mahdollista.
Heinäkuun säkenöivät hetket
Kesä on kudelma hetkiä, jotka haluaa painaa ikuisesti mieleensä. Etenkin tänä kesänä, kun minulla on pieni vauva sylissäni, tiedän että käsillä on nyt senlaatuista taianomaisuutta, että tähän pitää keskittyä.
Keäskuussa kaikenlaista
Hauskinta hauskuutta on semmonen hauskuus, jonka jälkeen tietää tulevan lisää hauskuutta. Niinpä ei tartte surra, että yhyy-yhyy, hauskuus loppuu aikanaan.
35 on aikuisen ikä
Kolkkönt viis. Lapsena ajattelin, että tämä on aivan todella aikuinen ikä. Ja nyt aikuisena ajattelen, että niinhän se onkin.
Elämää laiturilla
Kaupallinen yhteistyö: Suomen Laiturikauppa
Mikä erottaa tämän kesän viime kesästä? Se, että meillä on nyt rannassa laituri. (Myös se, että meillä on kolme lasta, mutta kyllä tämä laiturihomma on nyt aika olennainen ero, noin elintason suhteen.)
Vauva kaksi kuukautta
Meidän ihana vauvelo täyttää tänään kaksi kuukautta.
Elämän pieniä ihania
Tiedättekö kun korona iski ja ihmiset kertoili, miten “oikeastaan olen salaa iloinen, kun ei tartte tavata ketään"? Mä ymmärrän ja hyväksyn tämän, mutten ajatellut näin sekuntiakaan.
Loma vaatii sisäänajon
Terveisiä huvilalta. Olen ollut täällä viimeksi puoli vuotta sitten, joulupäivänä vatsataudissa. Lapset jäivät perjantaina päiväkodista seitsemän viikon lomalle. Ja aloittivat kunnon mayhemin.
Ilmassa taikaa
Alkukesä on ollut niin ihana, että tekee mieli vaan tuupata tänne blogiin muistoksi kasa kuvia ja tunnelmia. Eli sekavalla sepostuksella jatketaan.
Kaikki on vielä edessä
Nämä kesän ensimmäiset päivät. Lapset kikattavat, juoksevat, pelaavat jalkapalloa ja pingistä, pyöräilevät, kaatuvat ja tointuvat Star Wars -laastarin avulla.
Lapsetkin syövät tuoreita, kotimaisia vihanneksia
Kaupallinen yhteistyö: Puhtaasti kotimainen
Tämä on välillä lohdullinen, välillä karmiva ajatus: Ihmisen tavat ja tottumukset periytyvät valtavasti lapsuuden kodista. Sieltä kumpuaa moni sellainen “tällainen on hyvää ja kunnollista elämää” -ajattelu.
Hankalinta kolmen kanssa
Minua ei oikeastaan ole vielä yllättänyt mikään kolmannessa lapsessa. Tai ehkä voisi sanoa, että olen vähän yllättynyt siitä, miten valtavan onnellinen olen tällä hetkellä.
Vauva täyttää kuukauden
Voi että mikä kuukausi. Niin valtavan täynnä onnea ja iloa ja pakahdusta. Ja hirveästi haikeutta, kun tämä tyyppi kasvaa valtavaa vauhtia. Nyt hän on kuukauden, eikä meillä ole enää vastasyntynyttä.
Juurikin lomalla
Tähän mennessä äitiysloma on tuntunut nimenomaan lomalta. Olen tehnyt kaikkea sellaista, mistä haaveilinkin: käynyt piknikillä puistossa ystävien kanssa, syönyt Kauppatorilla possumunkit ja jäätelöt Tokoinrannassa.