Vauva täyttää kuukauden
Voi että mikä kuukausi. Niin valtavan täynnä onnea ja iloa ja pakahdusta. Ja hirveästi haikeutta, kun tämä tyyppi kasvaa valtavaa vauhtia. Nyt hän on kuukauden, eikä meillä ole enää vastasyntynyttä.
Juurikin lomalla
Tähän mennessä äitiysloma on tuntunut nimenomaan lomalta. Olen tehnyt kaikkea sellaista, mistä haaveilinkin: käynyt piknikillä puistossa ystävien kanssa, syönyt Kauppatorilla possumunkit ja jäätelöt Tokoinrannassa.
Rakkaus vauvaan kasvaa hiljaa kunnes kovaa
Vauveli nukkuu kantokassissa, isommat lapset katsovat Hassua karhua, minä odottelen sängyssä lehden kanssa, koska Tiki tuo mulle tänne kahvia. On lauantaiaamu ja taivas on kirkkaan vaaleansininen. Tästä on tulossa ihana päivä.
Meidän pieni rakas
Hän on täällä. Hän todellakin on täällä.
Meidän pieni ihana poju syntyi vappuaattona.
Fantasioin löysästä löllykkämahasta: 42. raskausviikko
Jos jotakuta siellä alkaa pitkästyttää nämä ikuiset raskaushorinat ja toivoisitte jotain muuta sisältöä tänne blogiin, niin voin luvata: minä olen sata kertaa kyllästyneempi. Olen aivan uskomattoman kyllästynyt olemaan raskaana.
Vauvan tunnustelua: 41. raskausviikko
Kummallista välitilaa. Tällaista epämääräistä ison hyvän muutoksen odottelua ja sitten samaan aikaan haikeutta siitä, että nykyinen oleminen ja eläminen on tulossa päätökseensä.
Palmusunnuntai, metatasolla
Askarreltiin paskarreltiin lasten kanssa virpoja eilen. Tai siis homma meni niin, että mä pyysin alakerran naapurit meille, juotiin kahvia ja askarreltiin.
Haikeaa ja tukalaa: raskausviikko 39
On sunnuntaiaamu. Istun risti-istunnassa sängyllä, hotellin 16. kerroksessa ja katselen kauas levittäytyvää horisonttia. Aurinko on värittänyt näkymän sen näköiseksi kuin oltaisiin ulkomailla, ehkä Bangkokissa.
Ovat ihania
Puheltiin Tikin kanssa tässä yhtenä iltana, että viime aikoina lapset ovat tuntuneet jotenkin erityisen ihanilta ja rakkailta.
Jotkut päivät ovat normihävikkiä
Olen maininnut monesti käsitteen elämän normihävikki, jolla tarkoitetaan hävikkiä, joka yksinkertaisesti kuuluu elämään. Vaikkapa jotain sellaista, että mokailee ja siinä sitten menettää turhaan rahaa.
Toinen ultra: raskausviikot 21–25
Joulukuu oli viimeinen työntäyteinen kuukausi, onneksi. Tosin joululoma kahden kinastelevan epelin kanssa vailla tekemistä ei oikein tuonut vielä toivottua lepoa tähän tomumajaan.
Olen ryhtynyt taas valvomaan
Hello unettomuus my old friend, I've come to talk with you again.
Kerrottiin sisaruksille: raskausviikot 17–20
Marraskuussa koin onneksi keskiraskauden auvoa, sillä muuten elämä ei ollut niin auvoisaa. Koko kuukauden oli nimittäin aivan järjetön kiire, mikä johti stressaamiseen, mikä johti unettomuteen, mikä johti siihen, että elämä oli yhtä suurta suorittamista.
Päivä, jona Venäjä hyökkäsi Ukrainaan
En usko, että saan tässä postauksessa sanottua mitään kovin järkevää saati lohdullista, mutta jotenkin haluan, että tästä päivästä jää itselleni konkreettinen muisto: tällaista meidän elämä oli, kun heräsimme aamulla hirvittävään uutiseen.
Ensimmäiset potkut: raskausviikot 13–16
Lokakuun koittaessa alkuraskauden ikeestä oltiin pääsemässä. Onneksi.
Salailun aikakausi: raskausviikot 7–12
Mistä on alkuraskauden viikot tehty? Huonovointisuudesta, väsymyksestä ja itseinhosta tietenkin! Ja vähän myös mummopuvusta.
Raskausviikot 5–6: Voiko tämä olla totta?
Elokuun alussa elämä oli aikamoista hurlumheitä. Vielä ensimmäisen viikon pitkitimme kesälomaamme ja vietimme aikaa huvilalla.
Mutta mistä Maisan nimi tulee?
Kaupallinen yhteistyö: Oy Apotti Ab
Maisasta on tullut monelle pääkaupunkiseutulaiselle tuttu viimeistään raskausaikana – niin minullekin.
Joululoman suloisimmat
Joululoma on nyt ohi. Sanon nyt ensin, että se oli tällä kertaa aika raskas.
Tältä näytti vuosi 2021
Valitsin 195 kuvaa, jotka kuvaavat hyvin vuottani 2021. Ja kun näitä katsoo, tulee kyllä olo, että aika kiva vuosi tämä ainakin suurimmaksi osin oli. Vaikka tylsyyttä, surua ja valtavaa ärsyyntymistäkin mahtui joukkoon.