Elokuun sekoilua
Elokuu on ollut sopivanlaista säätöä ja sekoilua. Esimerkiksi torstaina mulla oli varattuna hammaslääkäri Kalasatamassa kello 9. Optimistina ja optimoijana suuntasin pyöräkellariin kello 8.45. Molemmat kumit tyhjät!!!!
Laastaria fomoon
“Äiti sun naamas on välikevennys”, Alppu aloitti aamun ja nauroi perään. Silviissii!
Ihan koko päivä Zoolandiassa
Isosiskoni Lotta sanoi, että kannattaa olla paikan päällä jo kello kymmenen kun portit aukeaa. Lapset nimittäin viihtyvät Zoolandiassa helposti koko päivän.
Keäskuussa kaikenlaista
Hauskinta hauskuutta on semmonen hauskuus, jonka jälkeen tietää tulevan lisää hauskuutta. Niinpä ei tartte surra, että yhyy-yhyy, hauskuus loppuu aikanaan.
Vauva kaksi kuukautta
Meidän ihana vauvelo täyttää tänään kaksi kuukautta.
Ilmassa taikaa
Alkukesä on ollut niin ihana, että tekee mieli vaan tuupata tänne blogiin muistoksi kasa kuvia ja tunnelmia. Eli sekavalla sepostuksella jatketaan.
Hankalinta kolmen kanssa
Minua ei oikeastaan ole vielä yllättänyt mikään kolmannessa lapsessa. Tai ehkä voisi sanoa, että olen vähän yllättynyt siitä, miten valtavan onnellinen olen tällä hetkellä.
Vauva täyttää kuukauden
Voi että mikä kuukausi. Niin valtavan täynnä onnea ja iloa ja pakahdusta. Ja hirveästi haikeutta, kun tämä tyyppi kasvaa valtavaa vauhtia. Nyt hän on kuukauden, eikä meillä ole enää vastasyntynyttä.
Juurikin lomalla
Tähän mennessä äitiysloma on tuntunut nimenomaan lomalta. Olen tehnyt kaikkea sellaista, mistä haaveilinkin: käynyt piknikillä puistossa ystävien kanssa, syönyt Kauppatorilla possumunkit ja jäätelöt Tokoinrannassa.
Rakkaus vauvaan kasvaa hiljaa kunnes kovaa
Vauveli nukkuu kantokassissa, isommat lapset katsovat Hassua karhua, minä odottelen sängyssä lehden kanssa, koska Tiki tuo mulle tänne kahvia. On lauantaiaamu ja taivas on kirkkaan vaaleansininen. Tästä on tulossa ihana päivä.
Meidän pieni rakas
Hän on täällä. Hän todellakin on täällä.
Meidän pieni ihana poju syntyi vappuaattona.
Fantasioin löysästä löllykkämahasta: 42. raskausviikko
Jos jotakuta siellä alkaa pitkästyttää nämä ikuiset raskaushorinat ja toivoisitte jotain muuta sisältöä tänne blogiin, niin voin luvata: minä olen sata kertaa kyllästyneempi. Olen aivan uskomattoman kyllästynyt olemaan raskaana.
Vauvan tunnustelua: 41. raskausviikko
Kummallista välitilaa. Tällaista epämääräistä ison hyvän muutoksen odottelua ja sitten samaan aikaan haikeutta siitä, että nykyinen oleminen ja eläminen on tulossa päätökseensä.
Palmusunnuntai, metatasolla
Askarreltiin paskarreltiin lasten kanssa virpoja eilen. Tai siis homma meni niin, että mä pyysin alakerran naapurit meille, juotiin kahvia ja askarreltiin.
Haikeaa ja tukalaa: raskausviikko 39
On sunnuntaiaamu. Istun risti-istunnassa sängyllä, hotellin 16. kerroksessa ja katselen kauas levittäytyvää horisonttia. Aurinko on värittänyt näkymän sen näköiseksi kuin oltaisiin ulkomailla, ehkä Bangkokissa.
Ovat ihania
Puheltiin Tikin kanssa tässä yhtenä iltana, että viime aikoina lapset ovat tuntuneet jotenkin erityisen ihanilta ja rakkailta.
Jotkut päivät ovat normihävikkiä
Olen maininnut monesti käsitteen elämän normihävikki, jolla tarkoitetaan hävikkiä, joka yksinkertaisesti kuuluu elämään. Vaikkapa jotain sellaista, että mokailee ja siinä sitten menettää turhaan rahaa.
Toinen ultra: raskausviikot 21–25
Joulukuu oli viimeinen työntäyteinen kuukausi, onneksi. Tosin joululoma kahden kinastelevan epelin kanssa vailla tekemistä ei oikein tuonut vielä toivottua lepoa tähän tomumajaan.
Olen ryhtynyt taas valvomaan
Hello unettomuus my old friend, I've come to talk with you again.
Kerrottiin sisaruksille: raskausviikot 17–20
Marraskuussa koin onneksi keskiraskauden auvoa, sillä muuten elämä ei ollut niin auvoisaa. Koko kuukauden oli nimittäin aivan järjetön kiire, mikä johti stressaamiseen, mikä johti unettomuteen, mikä johti siihen, että elämä oli yhtä suurta suorittamista.