Korjattu Kiasma on auki – lattamamalife kutsuu!
Kaupallinen yhteistyö Rakli ry
“Jaksaa jaksaa!”
No todellakin jaksaa, vaikka olen aika loppusuoralla raskaana. Olen saanut ainutlaatuisen tilaisuuden kavuta Kiasman katolle. Tämän haluan nähdä, vaikka synnytys käynnistyisi.
Palmusunnuntai, metatasolla
Askarreltiin paskarreltiin lasten kanssa virpoja eilen. Tai siis homma meni niin, että mä pyysin alakerran naapurit meille, juotiin kahvia ja askarreltiin.
Kaikki irti tästä: raskausviikot 30–33
Päätän, että koska tämä on elämäni viimeinen raskauskolmannes, niin nyt otan tästä kaiken irti. Minulle raskaana oleminen on kunnolla “raskaana olemista” nimenomaan tässä vikan kolmanneksen aikana.
Kovaa peliä kiskojen päällä: Nokia Arena
Kaupallinen yhteistyö: Rakli ry
Noustessani Tampereen juna-aseman laiturille en vielä tiedä, että olen juuri alittanut massivisen rakennuksen, Nokia Arenan. Ja sinne minä olen nyt matkalla.
Toivo ja toiminta, parhaat lääkkeet ahdistukseen
En muista, että elämässä olisi ollut aiemmin hetkiä, jolloin uutisten lukeminen ja somen selaaminen olisivat herättäneet näin vahvoja fyysisiä reaktioita: Välillä keho on mennyt jotenkin aivan sellaiseksi tunnottomaksi lamaannuksesta.
Haikeaa ja tukalaa: raskausviikko 39
On sunnuntaiaamu. Istun risti-istunnassa sängyllä, hotellin 16. kerroksessa ja katselen kauas levittäytyvää horisonttia. Aurinko on värittänyt näkymän sen näköiseksi kuin oltaisiin ulkomailla, ehkä Bangkokissa.
Orastavia vaivoja: raskausviikot 26–29
Toisen raskauskolmanneksen viimeiset raskausviikot alkavat tuoda mukanaan sitä, mitä loppuraskaus tiukasti onkin: unettomuutta ja kaikenlaista ähellystä.
Ovat ihania
Puheltiin Tikin kanssa tässä yhtenä iltana, että viime aikoina lapset ovat tuntuneet jotenkin erityisen ihanilta ja rakkailta.
Jotkut päivät ovat normihävikkiä
Olen maininnut monesti käsitteen elämän normihävikki, jolla tarkoitetaan hävikkiä, joka yksinkertaisesti kuuluu elämään. Vaikkapa jotain sellaista, että mokailee ja siinä sitten menettää turhaan rahaa.
Toinen ultra: raskausviikot 21–25
Joulukuu oli viimeinen työntäyteinen kuukausi, onneksi. Tosin joululoma kahden kinastelevan epelin kanssa vailla tekemistä ei oikein tuonut vielä toivottua lepoa tähän tomumajaan.
80 kakluunin talo
Kaupallinen yhteistyö: Rakli ry
Olen kävellyt tästä ohi monesti ihaillen talon koristeellista ulkosivua ja miettinyt, että kukakohan onnekas tätä rakennusta mahtaa käyttää.
Punkaharju, kuin unesta
Jälkikäteen Maria sanoi, että se tuntui kuin unelta.
Tieto lisää toivoa
Kaupallinen yhteistyö: Helen
Helsinki on kovaa vauhtia matkalla hiilineutraaliuteen. Jostain syystä olen ollut vähän pessimisti: mahtaako se oikeasti onnistua? Mutta kuultuani Helenin asiantuntijoita, olo on paljon optimistisempi!
Lapsen uni ei ole minun identiteettini
Kello on 5.14 ja heräsin tuossa äsken vain makoilemaan ja ajattelemaan juttuja. Nukahdin ennen kymppiä Didiä nukuttaessa (kuten nykyään aika usein nukahdan).
Kolmas lapsi rikkoo normin
Okei, olen mennyt sanomaan sellaista, että kolmannen lapsen saaminen tuntuu norminrikkomukselta ja tämä on herättänyt ihmisissä mielipiteitä. No tietty se herättää!
Kirkkoon ei ole koskaan ollut näin helppo tulla
Kaupallinen yhteistyö: Rakli ry
Tikkurilalaiset ja Tiksin tietämillä pyörivät, teitä on potkaissut onni!
Olen ryhtynyt taas valvomaan
Hello unettomuus my old friend, I've come to talk with you again.
Rajoista kiinni
Alppu kysyi yksi päivä, onko ihmisen rajat mustat. Tämä kysymys nousi tietenkin siitä, että kun lapset piirtävät ihmisen, usein ääriviivat piirretään joko lyijykynällä tai mustalla värillä.
Kerrottiin sisaruksille: raskausviikot 17–20
Marraskuussa koin onneksi keskiraskauden auvoa, sillä muuten elämä ei ollut niin auvoisaa. Koko kuukauden oli nimittäin aivan järjetön kiire, mikä johti stressaamiseen, mikä johti unettomuteen, mikä johti siihen, että elämä oli yhtä suurta suorittamista.
Surullinen olo, toivo kaiken alla
Huomenna Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan tulee viikko. Tähän on mahtunut paljon pelkoa, ahdistusta ja huolta.