Raskausviikot 24–30: Humpuuttelua ja hyvää mieltä
Nyt mennään vauhdilla eteenpäin, niin pääsen loppuun ennen Didin 1-vuotiassyntymäpäiviäni.
Raskausviikko 24: Kirjan julkkarit
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, raskauden puolivälin jälkeen aloin tuntea elämän auvoa. En edelleenkään oikein nukkunut, mitä en käytännössä tehnyt koko loppuraskauden aikana. Muuten tunsin fyysiesti oloni tosi hyväksi ja mevenäksi.
Viikko 24 oli työjuttujen kannalta merkityksellinen, sillä silloin, 17.1. pidettiin minun ja Raisan Lapsiperheen parisuhdekirjan julkkarit! Olen tosi tyytyväinen, että kirjoitettiin tuo kirja. Opin aivan älyttömästi sitä tehdessä, ja voi olla, että se on osasyy siihen, miksi meillä on Tikin kanssa ollut paljon helpompaa nyt toisen lapsen kanssa.
Kun ensimmäisen lapsen kohdalla molemmat työstivät omaa identiteettiään, vaativat itselleen vapaa-aikaa ja pitivät välillä toista vihollisena, niin nyt meillä on jotenkin huomattavasti parempi me-henki. En olisi oikeasti uskonut, että me voimme hitsautua ensimmäisen vauvavuoden jälkeen yhteen vielä näin hyvin – koska silloin oli välillä aika hc riitoja (sellaisia, joita ei ole koskaan sitä ennen eikä koskaan sen jälkeen ollut).
Ah, tämä on aihe, josta pitäisi kirjoittaa joskus, toki kieli keskellä suuta, koska en halua loukata Tikiä millään lailla. Tosin kirjoitin aiheesta tuossa yhden kirjan, niin ehkä sitä voisi kirjoittaa myös blogipostauksen verran lisää. Hehehehe.
Tältä viikolta muistan erityisesti sen, kun Mirja halusi tarjota julkkareiden jälkeen skumpat meille Strindbergillä. Se oli ihanaa. <3
Kuva: Kristiina Kurronen
RV 25: Juhlahumpuutusta
Alettiin markkinoida meidän kirjaa, mikä oli tosi hauskaa! Pääsin kertomaan muun muassa Kaksplussaan siitä, minkälainen ihmishirviö minusta kuoriutui ensimmäisen lapsen saamisen jälkeen. Kuvassa esiinnyin kuitenkin jo selvästi raskaana, mikä oli myös kustantajamme Otavan mielestä "hyvä myyntilupaus" kirjalle. Sen luettuasi tiedät, että parisuhde kestää toisenkin lapsen!
Tällä viikolla hummasin paljon. Perjantaina kävin Gummeruksen Kaarlenpäivän illallisilla. Istuin Johanna Laitisen vieressä, hän on toinen Sivumennen-podcastin tyypeistä, ja ei ollut mikään yllätys, että hän on aivan täydellistä juhlaseuraa. Oli ihan sairaan hauska ilta. Vaikken ollut edes gänässä!
Lauantaina kävin Kaisu Joupin tupareissa, ja matkalla minulle paljastui, että hyvä ystäväni Laura odottaa myös vauvaa. Olin niiiin iloinen, enkä suotta. Laura on ollut äikkärillä minulle aivan täydellistä seuraa, meidän tytöt "leikkivät"keskenään ja otaksun, että heistä tulee yhtä hyvä ystävät kuin meistä.
RV 26: Unelmia uudesta asunnosta
Tällä viikolla päätimme yllättäen osallistua Hitas-arvontaan Kalasatamaan. Minulle käy näin helposti: Jokin asia alkaa pienestä (Raisa kertoi osallistuvansa, mikä sai minutkin osallistumaan). Ensin suhtauduin asiaan vähän välinpitämättömästi, sitten aloin fiilistellä asiaa, lopulta päiväkirjassani on sivutolkulla laskelmia siitä, olisiko meillä varaa muuttaa Kalasatamaan.
Aloin nähdä meidän omassa asunnossa valtavasti syitä sille, miksi täällä ei voisi asua kahden lapsen kanssa. Ei ole vaunuvarastoa, neljäs kerros ilman hissiä on aika raskas, vessa on liian pieni. Tuohon aikaan Alppu vielä halusi, että kannan hänet aina ylös. Aloitin kuitenkin jo systemaattisen kouluttamisen, sillä tiesin, että kahta lasta en näitä rappusia kanna. Ja nykyään Alpulle ei tule mieleenkään edes pyytää, iso poika kävelee itse portaansa.
No, päädyimme toiselle sijalle arvonnassa, ensimmäiseksi tullut otti asunnon, joten se unelma murskaantui lopulta. Ehkä hyvä niin, sillä ei meillä olisi mitenkään varaa remontoida tuota mökkiä, jos olisimme ottaneet sen Hitas-kämpän. Sinne oltaisiin muuten muutettu nyt tämän kuun alussa.
Nyt kun olen asunut tässä melkein vuoden vauvan ja 3–4-vuotiaan kanssa, niin voin lähettää itselleni terveiset menneisyyteen, että ei tässä ole mitään ongelmaa, hyvin mahtuu ja hyvin sujuu!
RV 27: Love vacay!
Olen niin iloinen, että ehdimme käydä Tikin kanssa vielä yhdellä love vacayllä ennen Didierin syntymää: Ilta Kalastajantorpalla oli aivan ihana.
Uumoilimme tuolloin, että ainakaan vuoteen tällaista tilaisuuta ei tule.
(Nyt asia ei ole edes mitenkään ajankohtainen, mutta ehkä kesällä voisin jo pyytää isääni tai äitiäni ottamaan nuo molemmat lapsoset hoitoon yöksi. Tuntuu isolta palvelukselta pyytää hoitamaan kahta lasta.)
Helmikuun alussa työt rullasivat kivasti, minulla oli jo tiukka countdown äitiyslomalle ja raskaana oleminen tuntui edelleen myös fyysisesti kivalta. Käveleminen ei tuottanut samanlaista tuskaa kuin ensimmäisellä kerralla tässä vaiheessa. Veikkaan, että se johtuu siitä, että Didi ystävällisesti asettui kohtuun pää alaspäin, toisin kuin omapäinen veljensä.
RV 28: Pidin itseni kiireisenä
Nyt kun katson näiden viikkojen kalenteria, niin ihmettelen, miten olen jaksanut kaiken mahdollisen. Minulla on päivätöiden lisäksi ollut melkein joka ilta joku meno, kirjanjulkkareita, työhommia ja niin edelleen. Ei ihme, että nukuin niin huonosti. Toisaalta nautin siitä kovasti, mutta toisaalta on sellainen olo, että tämä toinen äikkäri ja korona viimeistään on totuttanut minut tekemään huomattavasti vähemmän.
Että terveiset sinne viikolle 28: tee vähemmän, nauti enemmän!
Minulla oli tässä raskaudessa myös jonkinlainen pakkomielle siihen, etten osta yhtäkään uutta raskausvaatetta, kun se aika on kuitenkin niin nopeasti ohi. Ja onnistuin tässä! Tästä eteenpäin minulla on nuo siskolta lainaamani henkkamaukan raskauspaidat päällä miltei koko ajan, mutta hyvin se toimi. Lopulta toki kyllästyin tuohon kuosiin aivan mielivaltaisen paljon, mutta näin jälkikäteen olen silti päätökseeni tyytyväinen.
RV 29: Talviloma Turussa
Lähdin Alpun kanssa Turkuun viettämään löysää elämää. Yritimme opetella luistelemaan (oih, tuolloin oli vielä talvi), mutta ei se oikein luonnistunut. (Tänä "talvena" emme muuten käyneet kertaakaan jäällä, nyyh!)
Muistan ajatelleeni tuolloin, että nyt pitää nauttia näistä junamatkoista, kun on vain yksi lapsi seurana. Ja onneksi nautin!
RV 30: Äitiyspakkaus saapui!
Voi, olen tosi tyytyväinen, että otin äitiyspakkauksen myös toisen lapsen kohdalla. En hankkinut Didille juuri mitään uutta, niin tuntui kivalta avata tuo pakkaus ja fiilistellä. Se konkretisoi tulevaa paljon. Lisäksi olin antanut kiertoon kaikki Alpun tavarat ja vaatteet pikkusiskon vauvalle, ja sen jälkeen isosiskon vauvalle.
(Olen kertonut tästä suvun äitiyspakkausperinteestä.)
Osa vaatteista palautui minulle takaisin, osa taas olivat kulahtaneet tai jääneet muuten vain sille tielleen.
Muistelen, että äitiyspakkauksen avaaminen oli sellainen käännekohta, että sen jälkeen aloin yhä enemmän miettiä, että meille tulee ihan oikea vauva. Se oli ihanaa.
Seuraavassa video, jossa hihkun paljon pakkausta avatessani. Lopuksi danssaan niin että vasta löllyy. Olin selvästi loppuraskaudessa jo melko hyvällä tuulella koko ajan – ainakin verrattuna alkuraskauden carnage-fiiliksiin.
Raskausviikot 24–30
Lue raskaussarjan kaikki osat:
RV 0–4 positiivinen raskaustesti!
RV 5–8 fyysinen ja henkinen romahdus
RV 9–12 ensimmäinen ultra ja unohdettu vuosipäivä
RV 13–18 Alppu saa tietää tulevasta sisaruksestaan
RV 19–23 puolivälissä helpottaa
RV 24–30 humpuuttelua ja hyvää mieltä