RV 31–39: Äitiysloma alkakoon

Kyllä minä nämä postaukset saan loppuun ennen vauvavuoden loppua!

Raskausviikko 31: nenäkannu pelasti

Oi voi, olin aivan älyttömän kipeä. Iski poskiontelotulehdus, ja terveyskeskuksessa neuvoivat käyttämään nenäkannua. Kumpikin (sekä tulehdus että kannu) olivat minulle täysin vieraita, mutta niinpä vain epämukavuuksissani menin epämukavuusalueelle ja kannuttelin menemään.

Ja miten taivaallista se olikaan! Voi nenäkannu! Miltei sääli, ettei tänä talvena iskenyt yhtäkään nuhaa, niin että olisi päässyt saamaan nenäkannun tuoman helpotuksen hyrskäyksen sieluunsa.

No, joka tapauksessa: raskaana on erityisen ärsyttävää olla kipeänä, kun kaikenlainen makoileminen (ja liikkuminen) on sillä lailla kömpelöä.

RV 32: Toivelomalla Joensuussa

Juhuu! Teimme talvilomamatkan junalla Joensuuhun. Kävimme muun muassa Kolilla kylpylässä ja lasten Mukulakadulla. Olimme ensin ajatelleet vuokrata auton, mutta vinkki vitonen näin raskaana oleville: junalla matkustaminen on paljon mukavampaa, voi käpsytellä eestaas ja käydä välillä ravintolavaunussa – ja vessassa niin usein kuin huvittaa.Meillä on nykyään vähän sellainen linjaus, ettei juuri ulkomailla käydä (lentolakko on kesällä kestänyt jo kolme vuotta!). Tämä helpottaa päättämisen vaikeutta, sillä valittavissa on Suomi-lomakohteet, jotka nekin ovat vallan mainioita.

RV 33: Elokuvissa käyminen raskaana

Hah, kävin ystäväni Teemun kanssa katsomassa Us-kauhuelokuvan ennakkoon, ja säikyin aivan järjettömästi joka kohtauksessa (ja vauva potki antaumuksellisesti). Jälkikäteen nolotti, kun Teemu sanoi, että hänen mielestään elokuva oli ollut oikeastaan vähän komedia, mutta että ihan liikuttavaa nähdä tuollaista reagointia kerrankin. Taisin hätkähdellä, hengittää kiivaasti ja katsoa kaikkea kaulaliinan läpi vähän liian näkyvästi.

Mutta tässä vaiheessa vatsa ei vielä painanut erityisen paljon, ei oikeastaan lopussakaan, eli leffassa käyminen läpi raskauden onnistui.

RV 34: Minua hemmotellaan

Ooh! Yllätys-baby-showerit! En ollut ajatellut, että toisen lapsen kohdalla järjestettäisiin baby showereita, mutta niin vaan yllättivät minut, ja se oli aivan ihanaa! Söimme herkullisen aamiaisen siskoni Sofian luona, sain jalkahoidon ja puhuimme vauvasta pitkään. Se oli kivaa, sillä tässä toisessa raskaudessa koko vauva ikään kuin vain jäi pois mielestäni melkein joka hetki.

Oikeastaan pystyin keskittymään vauvaan parhaiten torstaisin, kun istuin Noin viikon studion nauhoituksissa rauhassa paikallani ja tunsin, kun vauva potki ja pöngisteli vatsassa. Jännä juttu muuten oli huomata, miten paljon vähemmän tämä kakkosvauva potki ja rettelöi verrattuna ensimmäiseen. Ylipäänsä olo oli koko raskauden läpi vatsan seudulta paljon vähemmän kivulias kuin Alppua odotellessa. Veikkaan, että tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Didier suostui asettumaan pää alaspäin niin kuin normaali sikiö, eikä peppu alas, kuten kovapäinen esikoiseni.

RV 35: Juhuu, äitiysloma alkaa!

Se tunne, kun lähtee viimeisen kerran toimistolta ja tietää, että nyt minulla alkaa vuoden mittainen loma. Se on aivan sanoinkuvaamatonta. (Alla hymyni, kun olen astunut Ilmalan junasta keskustaan vikojen Noin viikon studion kuvausten jälkeen.)

Olo on vain niin absurdi. Siis aivanko totta minun ei nyt tarvitse tehdä töitä pitkään pitkään pitkään aikaan?! Ja saan rahaa silti! Ja elämä on ihanaa!

(Ah, tuntuu miltei karvaalta muistella tuota onnea nyt, kun olen palannut jo sorvin ääreen.) Mutta tuo on kyllä yksi parhaista fiiliksistä koko maailmassa. Ja samalla outo ja vähän surumielinen ja vähän kaikkea.

Mutta viime kerrasta oppineena olin tajunnut, että heti äitiysloman alkuun kannattaa järjestää itselleen joku mielettömän hauska huvittelu, ettei tule sellaista onttoa ja tyhjää tunnetta heti sen onnenhyrskäyksen perään. (Mikä mulla viimeksi tuli vahvasti.)

Niinpä tällä kertaa lähdettiin viiden naisen voimin mielettömälle hemmottelulomalle Punkaharjulle. Tämä on aivan ehdottomaksi yksi elämäni parhaimmista viikonlopuista. Nytkin on sellainen olo, että vaikkei näitä tyyppejä ole päässyt kunnolla näkemään aikoihin – ja vaikken ole viettänyt erossa vauvasta nyt vielä yhtäkään iltaa saati yötä, niin vuosi sitten minulla oli aivan ihanaa.Eli suosittelen: jos vain on aikaa ja mahdollisuutta, niin äikkärin alkuun jotain super kivaa ja rentouttavaa tekemistä.

RV 36: Kolottelua ja unettomuutta

Ah, koko tätä mun loppuraskautta varjosti vahvasti se, etten oikein enää vain saanut unta. Aloin olla myös aivan hirveän hengästynyt enkä jaksanut mitään.13.4. olen kirjoittanut päiväkirjaani:

"Klo 4.06. En jaksa mitään. En jaksa kirjoittaa, lukea, katsoa HBO:lta High Maintenancea, ajatella, VALVOA! Tämä valvominen on sietämätöntä. Välillä mietin, että mitä jos tällä kertaa valvon vielä lapsen syntymänkin jälkeen. No tuskin. Sitten on sitä oksitosiinia veressä.

Kaikki tuntuu fyysisesti selviytymiseltä. On raskasta tehdä mitään, kun on vain epämääräistä kolotusta. Vatsa tuntuu koko ajan liian täydeltä. Oli asento mikä vain, siinä ei koskaan voi olla pitkään. Kyllä mä niin odotan, että saan kehoni takaisin. Alppu syntyi neljä päivää ennen laskettua aikaa, mutta uumoilen, ettei tämä tule kovinkaan aikaisin."

HAH! Olin vielä yli kuukauden tuosta raskaana!

RV 37: Millaiseen Suomeen lapseni syntyy?

Kirjoitin päiväkirjaani: 14.4."Kauhujen ilta. Perussuomalaiset toka suurin puolue, 39 paikkaa. Halla-aho ääniharava. F-puolueen Katju Aro ei mennyt läpi. Riittämättömyyden tunnetta joka saralla. Pitäisi kirjoittaa Imageen yksi pitkä juttu, en jaksaisi.

Jotain hyvää kuitenkin. Game of Thronesin vika kausi alkaa, tänään on Kastehelmen synttärit, vihreät sai erinomaisen tuloksen, huomenna treffit Josin kanssa. Kyllä tää!"

(Enpä tiennyt tuolloin, että katsoisin kauden viimeisen jakson päivän ikäinen vauva sylissäni.)

Tällä viikolla kävimme Turussa viettämässä pääsiäistä ja se oli ihanaa! Alppu oli äitini luona hoidossa, ja me pääsimme Tikin kanssa syömään maistelumenun Ravintola Kuoressa. Aivan taivaallista, mukaan lukien mocktailit!

RV 38: Hemoglobiinit alhaalla

Väsymykseeni ja hengästykseen löytyi syy: hemoglobiinini oli neuvolassa 87, eli liian alhainen. Aloin syödä kiukulla rautaa, mikä olisi pitänyt alkaa tehdä jo kauan aikaisemmin. Etenkin, kun synnytyksessä saattaa menettää verta, niin tosi huono idea päästää rauta-arvot noin alas.

RV 39: Sisustusintoa!

No, ei mulla oikeastaan mitään suurta intoa ollut, mutta tiedostin tuolloin, että tulen viettämään valtavasti aikaa kotona seuraavan vuoden aikana, eikä minulla ole kuitenkaan hirveästi aikaa miettiä kodin sisustusta. Niinpä otin viimeisillä viikoilla ennen lapsen syntymää megalomaanisen sisustusspurtin ja laitoin meidän eteisen uuteen uskoon ja sisustamalla myös Alpun huoneen uudestaan.

Ah, olen niin kiitollinen vuoden takaiselle Julialle, kiitos kun jaksoit! Matot tuovat iloa joka kerta, kun astun meille sisään!

Alppu oli nämä viikot päiväkodissa, ja minulla oli kova kiire puuhastella kaikkea, jotta asiat olisivat valmiimmat vauvaa varten.Itse asiassa vasta joskus näinä päivinä aloin katsella vauvan vaatteita, pestä äitiyspakkauksen settejä ja pyydellä takaisin esimerkiksi vaunukoppaa ja turvaistuinta, jotka olin Sofialle taannoin lainannut. Tajusin, että kyllä pitää vähän varautua siihen vauvaankin, ei pelkkään kodin sisustukseen.

Tämä oli kyllä sellaista hauskaa ja välillä ei-niin-hauskaa epäaikaa. Jälkikäteen tuosta ajasta on hirveän lämpimät ja kultaiset muistot, mutta on uskottava myös päiväkirjani inhorealistista kuvausta siitä, miten unettomuus harmittaa ja koko ajan joutuu miettimään, että onko tuo kosteus tihkuvaa lapsivettä vai ei. (Ei se ollut.)

Tuolloin vielä ajattelin, että pian se vauva lähtee syntymään... Mutta vähänpä tiesin. Raskautta oli vielä jäljellä – aivan maksimit!Tässä vielä fiiliksiä noilta ajoilta videon muodossa:

RV 31 – RV 39

Previous
Previous

Teimme rahakurssin säästämisestä ja sijoittamisesta!

Next
Next

Arvo ja hinta ovat kaksi eri asiaa